Viime viikon parhaat

Tuntuu kuin vasta eilen olisi ollut viikonloppu, mutta nythän onkin taas jo torstai ja huomenna alkaa taas viikonloppu! Päivillä ei sinänsä ole tässä tilanteessa väliä, mutta ihanaa on kun mies on viikonloppuisin kotona. Jaksan lasten kanssa hyvin, mutta oma aika jää aika vähiin arkisin. Olen luonteeltani sellainen, että tarvitsen hiljaisuutta ja rauhaa ollakseni paras versio itsestäni, mutta lasten kanssa oleminen on todistanut toisin. En saa rauhaa juuri koskaan, mutta silti olen jotenkin sopeutunut ja jaksan hyvin puuhata kaikkea. Olen yllättänyt itseni! Joka tapauksessa, pieni hetki ihan itsekseen voisi tehdä hyvää. Kävelylenkki ulkona, pihalla puuhastelu, kirjan lukeminen, käsityöt.

Viime viikonloppu oli sanalla sanoen i-ha-na! Oltiin paljon ulkona, raivattiin pihaa ja siistittiin pensaita. Olin aivan loppu kun päästiin sisälle, mutta ai että ulkoilu ja hyötyliikunta teki ololle hyvää. Laitettiin juuri pitsat uuniin, kun vuokraisäntä laittoi viestiä, että haluaisimmeko mennä rantasaunaan. Kuulemma avantokin on auki! No tottakai haluttiin, ja syömisen jälkeen pakattiin koriin saippuat, pyyhkeet ja saunajuomat ja suunnattiin rantaan. En ole muutamaan vuoteen välttämättä edes heittänyt talviturkkia, sillä kesät 2017 ja 2019 olen ollut raskaana, ja silloin ei ole tuntunut ollenkaan hyvältä mennä kylmään veteen – vaikka kuuma olisi ollutkin! En nytkään ajatellut meneväni uimaan, mutta jotenkin siinä saunan kuumuudessa menin lupaamaan.. ja niin löysin itseni seisomasta alasti laiturilla, tähtien loistaessa ja kuun loimottaessa taivaalla, ja sinne vain pulahdin kylmään veteen. Juoksin sydän pamppaillen takaisin saunaan ja tunsin oloni paremmaksi kuin aikoihin! Lopulta kävin vielä toisenkin kerran järvessä. Oli aika ihana hetki kun saunan jälkeen istuttiin koko perhe pikkuruisessa saunamökissä posket punaisina, hiukset märkinä ja hymy korvissa. Saunan jälkeen oltiin sovittu vielä videopuhelu kavereiden kanssa, ja loppuilta meni siinä saunan ja uinnin jälkeisessä raukeassa olotilassa kavereiden kanssa höpötellen. Ai että!


Puutarhassa käyskentely on noussut lempiasioideni listalla aika korkealle viime aikoina. Tapanani on ottaa kahvit termariin, laskea Helmi turvakaukalossa (vielä kun hän siihen mahtuu) hiekkaleikkien pariin uppoutuneen Liljan viereen ja lähteä itse pienelle kierrokselle pihaan. Pohdin että mitä mihinkin mahtaisi kasvaa, ja seuraan innolla maasta puskevia vihreitä, enkä malttaisi odottaa että piha puhkeaa kukkaan. Se on varmasti vuoden kohokohtia! Epäilen että pihalla kasvaa ainakin helmililjoja, narsisseja ja mustaviinimarjapensaita. Muutama ruusupensaskin taitaa olla piikeistä päätellen. Sisätiloissa olen laittanut muutamat siemenet itämään, katsotaan jos niistä tulisi jotain! Olen niin noviisi näiden puutarhajuttujen kanssa, että oksat pois, heh.

Käsityöt on pitänyt järjen päässä tämän eristyksen aikana! On tullut virkattua miljoona norsua ja muuta vauvan juttua. Nyt sain inspiraation neuloa villapaidan Liljalle, jonkun sellaisen joka käy nyt vielä kevään ja ehkä kesälläkin, jos on viileitä päiviä. Eli joku hieman väljempi ja ohuempi malli, täytyy varmaan kehitellä. En ole aiemmin neulonut villapaitaa, mutta ei kai se niin vaikea operaatio voi olla? Sain eilen postissa Novitalta keväisen lankatervehdyksen, josta tulin tosi iloiseksi! Ehkä silloin kun bloggailun aloitin, saatoin vain haaveilla tämmöisistä lankatervehdyksistä. Kehitys pysähtyy tyytyväisyyteen, joten nyt voin siis todeta, että tämän blogin kehitys loppui tähän, sillä olen saavuttanut blogiurani huipun saatuani kevätlankoja Novitalta. :D


Lapset tuovat mulle iloa joka päivä, ei ehkä ihan koko päivää mutta suurimman osan kuitenkin. Lilja vähän kaipailee ystäviään, mutta pääsääntöisesti on tuntunut olevan kivaa olla äidin ja Hemmin kanssa kotona. Helmi kehittyy hurjaa vauhtia, ja painoakin oli viimeisimmässä neuvolassa tullut kivasti lisää. Lilja hauskuuttaa mua päivittäin kaikilla ideoillaan, päähänpistoillaan ja keskusteluillaan. Jokaisen päivän päätteeksi mietin hymyssäsuin kulunutta päivää, kaikkea mitä ollaan yhdessä tehty ja mitä hauskaa Lilja on sanonut. Näitä miettiessäni olen onnellinen ja kiitollinen, ja toivon huomisen olevan yhtä hyvä päivä – tuiki tavallinen, mutta silti niin erityinen.

Hyvien asioiden rinnalla kulkee mielessä tietysti harmaa sadepilvi, joka välillä pääsee vetämään mielen hetkellisesti aika synkäksi. Uudenmaan eristäminen tuntuu puristavan rintaa, sillä siellä asuu minulle paljon rakkaita ihmisiä. Saanhan tietysti soittaa ja laittaa viestiä, mutta silti se tieto, että alue on eristetty tekee mut alakuloiseksi. Harmittaa hirveästi, kun emme pääse katsomaan sukulaisen vastasyntynyttä vauvaa, ja voin vain kuvitella miten paljon heitä harmittaa tämä tilanne. Vielä raskauden ja synnytyksen jälkeisessä hormonimyllerryksessä ja uuden tilanteen äärellä, tuoreina vanhempina, tämä kaikki ottaa varmasti todella koville. Toivottavasti tilanne helpottaisi pian ja ainakin osa poikkeustoimista voitaisiin purkaa! Niin ja ne häät, niistä en osaa sanoa. Niiden pitäisi olla kesäkuun lopussa, ja näillä näkymin poikkeustila kestää ainakin toukokuun loppuun, mutta aika näyttää mitä tapahtuu ja onko häitä järkevää suosiolla siirtää.

Ensi kerralla kirjoittelen Helmin neuvolakuulumisia! Nyt täytyy kuulemma mennä soittamaan kitaraa, niin että Lilja voi juosta ympyrää olohuoneessa musiikin tahtiin.

Ei kommentteja