Näitä asioita en julkaisisi lapsestani someen

Tässä muutaman vuoden aikana somea enemmän selattuani olen ajatellut paljon lasten yksityisyyttä somessa. Siitäkin huolimatta ja ehkä juuri sen takia, että jaan kuvia lapsistani tänne blogiin sekä instagramiin. En kuitenkaan tee sitä harkitsemattomasti räiskien ihan mitä vaan lasteni yksityisiä asioita tuntemattomien ihmisten luettavaksi tai katsottavaksi, vaan mietin tarkkaan mitä jaan ja mitä en. Samaa pätee kyllä itseenikin, mutta oman pärstän kanssa olen saanut tehdä valinnan näkymisestä somessa, toisin kuin lapseni. Omista ajatuksista kerron paljon vapaammin kuin lasten asioista. Seuraavat kohdat on kirjoitettu vain oman kokemuksen pohjalta, omasta näkökulmastani. En osaa välttämättä kuvitella itseäni sellaiseen tilanteeseen jossa en ole ollut tai josta minulla ei ole tietoa. Jokainen vanhempi tekee kuin parhaaksi näkee, mutta toivon että jokainen tiedostaisi mitä jakaa ja miettisi joitain yleisiä linjoja asian suhteen. Yleisellä tasolla ajattelin kuitenkin nyt jakaa ajatukseni siitä, mitä minä en laittaisi lapsestani someen ollenkaan.

Sairaudet

Jos lapseni on kipeä, en laita hänestä someen kuvaa kipeän näköisenä tai itkevänä. Voin kertoa, että meillä on lapset kipeänä tai perhe on flunssassa, mutta mitään kovin yksityiskohtaista sairaskertomusta en koskaan kerro. Joskus olen lukenut postauksia joissa kerrotaan miten lapsen vatsatauti eteni, tai paljonko kuumetta milloinkin oli. Sellaiset asiat ei mielestäni kuulu kenellekään.

Sääntöön on tietysti aina poikkeus: en tiedä miten toimisin jos lapsellani olisi jokin perussairaus tai esimerkiksi vakava allergia. Allergioista tiedetään ymmärtääkseni edelleen vähän, ja allergiaperheet kohtaavat paljon ennakkoluuloja, ihmettelyä ja väärinymmärtämistä. Lapsen allergia saatetaan kuitata sillä että kyllä se siitä ajan kanssa. Uskon että äiti kyllä tuntee lapsensa ja huomaa jos jokin on vinossa. Vakava sairaus on myös varmasti vanhemmalle rankkaa, jolloin voisin kuvitella että vertaistuki on elintärkeää.

Kipu, haavat, veri

En missään tapauksessa laittaisi lapsestani kuvaa someen itkevänä, kipeänä ja/tai verisenä. Siis en missään tapauksessa. Sellainen lapsen kurjuuden näyttäminen ei tuo kenellekään mitään lisäarvoa elämään eikä juurikaan vertaistukea, koska kyseessä ei ole mikään universaali juttu vaan yksittäinen tapaus jos jotain sattuu, lapsi kolauttaa pään tms. Tulee mieleen että tällaisella toiminnalla ollaan vain tarpeettoman dramaattisia ja haetaan huomiota ja lisää klikkauksia blogiin/instagramiin. Voisin korkeintaan sanoa, että jotakin on sattunut ja lääkärissä käyty, mutta en itse tapahtumasta laittaisi kyllä ikimaailmassa kuvaa somekanaviini.

Itku, raivarit

Olen kuvannut joo lastani x-asennossa kaupan lattialla. Tämä oli sitä helppoa esiuhman aikaa, kun lapsi makasi siellä protestoimassa hiljaa ja tuli pian omin avuin ylös. Silloin mua nauratti, ja laitoin miehelle kuvan että tän takia kestää kauppareissulla. Uhma on ehkä vähän eri juttu, sillä kysessä on kuitenkin kehitysvaihe, joka tulee ennemmin tai myöhemmin jokaiselle lapselle. Uhmaikäisen kanssa olen tarvinnut vertaistukea ja saanut sitä. Uhmaikäisen toilailuista voi kertoa pilke silmäkulmassa, kuitenkin lopulta aika yleisellä tasolla.

Mutta en kuvaisi esimerkiksi videota lapsestani itkemässä ja huutamassa jotain ns. "noloa". Tai ylipäätään itkevästä naamasta en varmaan laittaisi koskaan kuvaa minnekään, koska miksi laittaisin. Voin jakaa rehellisesti ja aidosti ajatuksiani myös niistä perhe-elämän rankemmista puolista, mutta mitä lapsiin tulee, on mun mielestä ihan ok jakaa vain ne parhaimmat ja onnellisimmat hetket heidän kanssaan. 

Pissa-kakkajutut

Pottailu ja sen harjoittelu on tietysti hyvin tavallinen ja yleisluontoinen juttu, ja itsekin olen lueskellut siihen liittyviä kirjoituksia mielenkiinnolla ja kaivannut vinkkejä. Mutta en kyllä laittaisi lapsestani kuvaa someen potalla istumassa! Ei sellainen kuulu muiden silmille. Saati jostain vaipan sisällöstä, ei ei ja vielä kerran ei.

Alastomuus

Vastasyntynyt vauva ilman rihman kiertämää on jotenkin mielestäni eri asia kuin taapero nakupyllynä blogissa kekkaloimassa. Vastasyntynyt on niiiiin vasta maailmaan heräämässä, newborn -kuvissa on ihan oma tunnelmansa. Alastomuus ei ole häiritsevää. Mutta pienellä lapsella pitäisin kyllä vaatteet päällä jos someen jotain kuvia lataan. Onhan meillä vanhemmilla kuvia hassuista tilanteista kun toinen viipottaa täällä nakupellenä kylvyn jälkeen, mutta ne kuuluu vain perheen kotialbumiin, sitten niitä tulevia poika- tai tyttöystäviä viihdyttämään. Heh, ehkei kuitenkaan.

Yleisesti siis en laittaisi lapsestani someen mitään sellaista, joka on noloa, kipeää, surullista, paljastavaa tai liian henkilökohtaista. En mitään sellaista jota voisin katua jälkeenpäin. Laitan tänne oikeastaan vain sellaisia juttuja, joita voisin naapurillekin kertoa. Toisaalta myös suuri osa niistä ihanimmista hetkistä jää täältä pois, ne on vain meidän perheelle. Toivottavasti lapseni ovat tulevaisuudessa samoilla linjoilla tekemistäni rajauksista sisällön suhteen. Tuskin pidän blogia enää kymmenen vuoden päästä.. tai mistä sitä tietää. Mutta silloin on varmasti hauskaa kaivella äidin vanha blogi esiin lapsen selailtavaksi. Silloin en halua häpeillä kuvia tai kirjoituksia, vaan mielummin yhdessä voidaan muistella kivoja ja onnellisia lapsuuden hetkiä.

Mitä ajatuksia lapsen yksityisyydensuoja herättää? Minkälainen linja teillä on asian suhteen? Milloin sun mielestä yksityisyyden raja ylitetään?

Essi

Ei kommentteja