Suunnitelmissa 1-vuotissynttärit

Näihin aikoihin vuosi sitten olo oli tukala ja samalla haikea. Ajatukset pyörivät tulevassa synnytyksessä, mutta toisaalta elin hetkessä enemmän kuin koskaan – olihan käsillä viimeiset päivät kun sain olla esikoisen kanssa ihan vain kahdestaan. Vain me kaksi. Voi niitä ihania äitiysloman ensimmäisiä päiviä, kun teimme hiekkakakkuja, nukuimme päiväunia, söimme rasiakaupalla pensasmustikoita välipalaksi, luimme kirjoja ja teimme kaikkia niitä asioita, joita Lilja halusi ja joita ison mahani kanssa joten kuten jaksoin. Tein jonkinlaista luopumista ja "surutyötä" koko tuon viimeisen kuukauden ennen laskettua aikaa. Yllättävän raskas oli viimeinen kolmannes henkisesti, ei niinkään lähestyvän synnytyksen takia, vaan sen muutoksen läpikäynnin. Kolmesta tulee neljä, mutta äitejä on edelleen vain yksi. Tunteja 24, päiviä seitsemän. Lilja oli niin ihanassa iässä, kun uhma ei ollut kunnolla vielä alkanut, mutta hänen kanssa pystyi jo paremmin kommunikoimaan ja hän alkoi olla omatoimisempi. Muistan ikuisesti ne päivät, joita väritti elokuinen kullanhohtoinen valo.


Kohta 1-vuotias

Nyt se silloin vielä aika tuntematon tyyppi, Helmi, on pian 1-vuotias. Enää en osaisi kuvitella elämää ilman Helmiä, en tietenkään, mutta kieltämättä tuntuu kuin niistä vuoden takaisista päivistä olisi ihan muutama viikko. Vaikka toisinaan arki tuntuu tosi raskaalta ja kuormittavalta, pysähdyn välillä silti miettimään, että taidamme elää niitä elämän parhaita vuosia juuri nyt. Näitä päiviä tulen varmasti kaipaamaan, ja siitä syntyykin mahtava ristiriita – toisaalta haluaisin nauttia joka hetkestä, toisaalta taas Liljan paloauton punaista huutavaa naamaa tuijottaessani haluaisin kuvitella itseni Balille (ei korona-aikaan) surffaamaan, joogaamaan ja juomaan mojitoja. No ei, kyllä tämä kakkavaippojen ja ruoka-aikojen aikatauluttama elämä on minua varten, mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan.

Meillä on kaikki tähän astiset lasten juhlat, ristiäiset ja synttärit, järjestetty niin sanotusti viimisen päälle. Olen tykännyt panostaa, ja viis veisannut joidenkin höpinät siitä, ettei näin pienille lapsille tarvitse sen kummempia juhlia järjestää. Mutta mitä tekee sellainen tyyppi, jonka mielestä on aina aihetta juhlaan? No järjestää kunnon kekkerit tottakai!




Uskaltaako koko juhlia edes pitää?

Ainoa (ja todella huolestuttava...) tylsyys tässä tietenkin on se, että koronan takia on otettava tietyt varotoimet huomioon. Tilanne pitää katsoa sitten ihan sen mukaan, miltä se syyskuun lopussa näyttää. Nyt on vaikea sanoa mitä silloin tapahtuu. Tilanne voi muuttua nopeastikin, niin kuin keväällä. Joka tapauksessa, oli miten hyvänsä, vieraat tulee meille todennäköisesti osissa, eikä kaikki kerralla. Jos on hyvä ilma, voisi olla osittain terassilla, mutta todennäköisesti syyskuun lopussa meidän tuurilla vettä sataa saavista kaatamalla. Tuli vieraita 1 tai 20, aion silti koristella kodin Helmiä varten, hankkia kakun ja järjestää pirskeet vaikka ihan perheen kesken vain.

Joka tapauksessa haluan tehdä päivästä erityisen, nauttia päivästä, herkutella, antaa Helmille lahjan (vaikkei hän siitä vielä paljon tajuakaan) ja pitää Helmiä sylissä pusuteltavana extra-paljon.


Teema & tarjoilut

Sanon Helmiä aina äidin pupuksi, pupumurulaiseksi ja muilla pupuaiheisilla nimillä. Helmillä on kolme Pentik-pupua, äidin virkkaama pupu, pupuyökkäri ja pupuista nyt on vain tullut sellainen Helmin juttu. Siis päätin, että synttäreillä on puputeema. Ei todellakaan mitenkään liioitellusti, ehkä korkeintaan pupu kakussa, toinen ilmapallossa. 

Tarjoilut on vähän kyseenalainen juttu, kun ei tiedä mikä tilanne vieraiden kanssa tulee olemaan, mutta ainakin kakun olen tilannut jo valmiiksi. Jos niin hyvin käy, että läheisiä uskaltaa kutsua kylään, on sitten ainakin kakku eikä tarvitse sitä stressata. Sen tekeminen itse on nimittäin kyllä aiheuttanut harmaita hiuksia, etenkin kun edellisen kodin uuni toimi ilmeisesti epätasaisesti ja aiemmin onnistuneet sokerikakkupohjat lässähti yksi toisensa jälkeen vaikka mitä yritin. Tällä kertaa päätin että pääsen näin helpommalla.

Muuten kaikki onkin vähän auki, mutta olettaen että vieraat pääsevät tulemaan, aion tehdä jonkun helpon juustokakun, ison pellillisen suolaista piirakkaa ja ostaa valmisjuttuja lisäksi. Haluan että sinä päivänä ei tarvitse paljoa ruokaa laittaa tai muutenkaan höseltää, haluan keskittyä olennaiseen.


1-vuotiskuvaus

Olen varannut perhekuvauksen ihanalta Maiju Lehtiseltä, joka kuvasi tänä kesänä meidän vihkimisen ja viime vuonna perhekuvat. Kuvat otetaan lähellä 1-vuotispäivää, niin saadaan talteen kaunis muisto (= uusi teos nimeltään Uhmaikäinen ruispellossa) koko perheestä tältä ajalta.

Lisäksi ajattelin itse ottaa Helmistä 1v. kuvat täällä kotona, ja käyttää hääjuhlaan varattuja koristeita kuvausrekvisiittana. Sitä en tiedä, millä ihmeellä saisin pupulaisen pysymään paikallaan kuvauksen ajan, mutta tässä on vielä aikaa sitä miettiä.

Liljan juhlissa oli esillä kuvia vauvavuoden varrelta pienillä pyykkipojilla ripustettuna, ja musta se oli ehkä mun parhaimpia ideoita ikinä. Niitä oli niin kiva katsella ja muistella, ja jälkeen päin liimata vauvakirjaan ja perhealbumiin muutenkin. Silloin päätin, että jos meille toinen lapsi suodaan, teen saman jutun uudestaan. Fyysisiä valokuvia on muutenkin ihanaa tilata, siinä tulee käytyä kuvat läpi (joita on muuten p a l j o n), voi palata hetkeksi ajassa taaksepäin ja muistella kaikkia hauskoja kommelluksia, ja onhan se nyt vaan ihan eri juttu hypistellä oikeita valokuvia kun vertaa puhelimen ruutuun. Valokuvissa on tunnelmaa. Toisin sanoen, mua odottaisi vielä ihan järjetön urakka kaikkien kuvien kanssa, jos meinaan saada ennen juhlia kuvat tilattua. Pitää siis aloittaa nyt, kuukausi kuukaudelta!


synttarikoristelut


Lahja

Lahjaa ollaan mietitty, mutta ei olla vielä päätetty mitä annetaan Helmille miehen kanssa. Ei sitä välttämättä tulevaisuudessa jokaista lapselle annettua lahjaa muista, mutta kyllä ne 1-vuotislahjat mieleen jää. Jotenkin siihen haluaisi panostaa ehkä vähän enemmän. Yksi lahja on sen sijaan jo päätetty, mitä toivotaan läheisiltä (paras lahja olisi tietenkin se, että ihan vain nähtäisiin!), mutta sen paljastan vasta myöhemmin!

Tarve olisi myös ruokailuvälineille, sillä nyt kun kaksi lasta on jo tovin syönyt kiinteitä, on jatkuvasti astiat likaisena. Newbien vaatteille en myöskään sano koskaan ei, enkä myöskään kotimaisille vaatemerkeille! Leluja, kirjoja ja pehmoleluja meillä sen sijaan on enemmän kuin tarpeeksi.


Lahjaideoita 1-vuotiaalle saa ehdottaa! Entä juhlitaanko teillä tänä syksynä ollenkaan, vai siirrättekö juhlat suosiolla tulevaisuuteen? 

Essi

Ei kommentteja