Syyskuun parhaat


Syyskuu oli ja meni jo, mutta koska syyskuu oli jotenkin niin erityislaatuisen inspiroiva tänä vuonna, halusin tehdä siitä tällaisen kuukauden parhaat -koosteen! Voin joskus palata itsekin hakemaan motivaatiota, jos päivä tuntuu yhtä harmaalta kuin marraskuinen loskalätäkkö.

Kihlajaispäivä. Istuttiin tuiki tavallisena arkipäivänä olohuoneen sohvilla, kun mies muisti että hei, tänään on meidän kihlajaispäivä. No niinpä onkin, vastasin. Kilisteltiin kahvikupeilla, hurra! Mutta mun mielestä tämä kuvastaa meidän elämää ja parisuhdetta hyvin, joskus juhlitaan oikein pitkän kaavan mukaan, toisinaan retkotetaan pitkän kaavan mukaan sohvalla. Tänä vuonna kihlajaispäivä kului jälkimmäiseen tyyliin.

Lue täältä miten mies kosi minua.

Vauvoja vauvoja vauvoja. Vauva syntyi läheiselle sukulaiselle enkä malta odottaa että pääsen katsomaan häntä! Yritän valmistella itseäni, jotta vauvakuume ei pääsisi niin pahasti iskemään (= mahdotonta). Myös meidän naapuriin syntyi poikavauva, jolle tein ilomielin lahjaksi suloisen sinisävyisen vaunulelun. 

virkattuvaunulelu

Helmin syntymäpäiväjuhlien valmistelu, synttärimekon ompelu ja tietenkin itse juhlat! Kaikki juhliin liittyvä on mun mielipuuhaa: juhlien suunnittelu, reseptien selailu, leipominen, odotus ja lopulta se ikimuistoinen päivä. 

Lue täältä miten ompelin Helmin synttärimekon

tässä postauksessa juhlatunnelmaa ja 

täältä löydät lahjaideoita 1-vuotiaalle.

1vkakku

juhlamekko

Syksy, kauniina leiskuva ruska ja ulkona oleminen kuulaassa ja raikkaassa ilmassa, syksyiset kuvat tytöistä lehtikasojen keskellä omalla kotipihalla.

Iso helpotus on ollut se, että koti on vihdoin valmis. Kaappien tyhjennys etenee ja kirppispöytä on varattu. Olen niitä ihmisiä, joiden mieli korreloi ympäristön kanssa. Kun koti on järjestyksessä, niin on ajatuksetkin. Kun kotona vallitsee kaaos kuukaudesta toiseen, on mun mieli jo aika koetuksella. Olen yrittänyt opetella tästä eroon, ja pärjään kyllä kaaoksen keskelläkin, eihän kyse ole todella mistään oikeasti vakavasta ongelmasta. Mutta huomaan heti, että olen paljon luovempi ja pystyn keskittymään olennaiseen, kun ei tarvitse kuluttaa energiaa jatkuvasti sellaiseen pitäisi tehdä sitä ja tätä -ajatteluun. Siinä taitaa olla jotain perää, kun sanotaan että tavaroiden karsiminen ja läpikäynti siistii myös elämää. Samalla tulee ajateltua mikä on itselle tärkeää ja mikä ei, mihin haluaa panostaa ja keiden kanssa aikaansa viettää. 

hirsitalo
lastenhuonevanhatalo
lastenhuone


Neulonta, virkkaaminen ja ompelu. Kaikki käsityöt on vieneet koko syksyn mennessään, ja jatkuvasti on useampi projekti puikoilla! Tällä hetkellä tuntuu, että olen neulonut viimeiset kahdeksan vuotta Novitan tämän syksyn numerossa ollutta Siiri-neulebodya. Todellisuudessa olen neulonut sitä ehkä kaksi viikkoa, mutta 3,5 mm puikoilla neulebodyn neulominen ei ole mikään nopea projekti, ellei ole pikaneuloja. Kyllä, olen googlannut "how to knit faster", ja todennut että pitäisi ehkä harjoitella lever knitting -tekniikkaa. 

harsokangas
Liljalle ommeltu hame harsokankaasta.

Omenoiden tuoksu, omena-kaurapaistos ja omenapiirakka vaniljakastikkeella.

syksynomenat

Keventynyt olo & säännöllinen ateriarytmi. Osallistuin Ilona Siekkisen 30 days challengeen ja aloin sen myötä syödä säännöllisesti. Olin ajautunut siihen tilanteeseen, että hoidin kyllä lapsille säännölliset ja ravitsevat ruoka-annokset lautasille joka päivä, mutta oman lounaan kuittasin ruisleivällä ja mikrossa lämmitetyllä kahvilla, ja välipalaksi söin suklaata tai keksin. Olo oli sen mukainen. Dieetin jälkeen olen pysynyt ateriarytmissä, ja nykyään suunnittelen paljon paremmin syömiset enkä skippaile aterioita. Mieli pysyy tasaisempana, nukun paremmin ja myös rauhoitun paremmin? En tiedä johtuuko tuo rauhoittuminen syömisestä vai monen tekijän summasta, mutta olo on kaiken kaikkiaan levollisempi ja rauhallisempi. 

Säännöllisen syömisen myötä kiloja on tietysti karissut, koska eihän kenenkään paino laske pelkkää ruisleipää syömällä. Silloin aineenvaihdunta karjuu STOP eikä kukaan tai mikään liiku minnekään. Toimiva keho vaatii hyvässä tasapainossa liikuntaa, lepoa ja ravintoa. Dieetistä voisin kertoa ehkä omassa postauksessaan tarkemmin, koska sen aikana tuli oivallettua monia muitakin asioita.

Oma tyyli & syysvaatteet. Pitkäaikainen syysperinteeni on kaivaa kausisäilytyksestä syysneuleet esiin. Periaatteessa pyrin ylläpitämään sellaista vaatekaappia, jonka vaatteita voi pääsääntöisesti käyttää mihin vuodenaikaan tahansa, paitsi tietysti sandaalit ja toppatakit erikseen. Mutta vaikka neuleitakin voisi käyttää kesällä viileämpinä päivinä, haluan silti että jokaiselle vuodenajalle on omansa. Kymmenenkin vuotta vanhat vaatteet tuntuu kuin uusilta, kun niitä ei hetkeen ole nähnyt! Etenkin tämä syksy on ollut itselläni pukeutumisen kulta-aikaa, kun on kerrankin ollut aurinkoisia, mutta hieman jo viileämpiä syyspäiviä. Luottoasu on ollut paksun neulemekko + rouheat maiharit + hiuspanta tai huulipunaa. On ihanaa pukeutua, kun alkaa palautua raskauksien jälkeen omiin mittoihin, ja tietää ettei lähitulevaisuudessa ainakaan siinnä uutta raskautta tai muita mullistuksia. Helpotuksen huokaus.

Ekat takkatulet, käpertyminen peiton alle lukemaan lasten kanssa kirjaa, yrttien kuivaaminen takan päällä. Kaikki syksyinen myysailu on tietysti kuulunut asiaan. Hirsitaloissa on viileät lattiat, joten puita on kannettu sisään ahkerasti, pärekoreja shoppailtu torista ja hykerrelty takkatulen ääressä. Lapsetkin tuntuu tykkäävän, kun meininki on vallan hygge & mysigt.

hirsitalo

yrttienkuivatus

Melkein unohdin että tämäkin oli syyskuussa, mutta onneksi on puhelimen kuvakansiot. Lähdettiin eräs kaunis syyspäivä päiväreissulle ja leikkitreffeille Turun liepeille erään ihanan ystäväni luokse. Olipa kiva käydä!

Yksi syyskuun kohokohdista oli Helmin päiväkotipaikan selviäminen. Päiväkoti starttaa näillä näkymin tammikuun alussa, jolloin palaan töihin kahtena päivänä viikossa. Katson miten arki näin sujuu, ja jos työt syövät liikaa aikaa opiskelulta, aion harkita töiden jatkoa. Ei ole mitään järkäeä polttaa kynttilää molemmista päistä – tarkoitus on nyt kuitenkin opiskella ja joskus valmistuakin. En jaksaisi ikuisuuksia elää tässä välitilassa opiskellen, vaan mieluiten haluaisin selkeän päämäärään valmistumiselle ja tavoitella sitä. Töitä on ehtinyt – ja ehtii kyllä tässä elämässä tehdä ihan tarpeeksi muutenkin. Olen 16-vuotiaana aloittanut ensimmäisessä työpaikassani, ja ehdin siis olla 11 vuotta työelämässä ennen kuin jäin ensimmäiselle äitiyslomalle. Pienen uran verran sitä kerkesi jo olla työelämässä! 

Yksi miinuskohta syyskuussa on, sillä lampaille jouduttiin sanomaan hyvästit. Lampaat muuttivat takaisin kesälaitumilta oikeaan kotiinsa, nyyh. Säikähdin vielä elokuussakin joskus kuistille mennessäni, kun lampaat näkivät minut kuistin ikkunoista ja yrittivät moikata. Hyppäsin aina varmaan puoli metriä ilmaan! Lampaat rakastivat syödä hopeapajun oksia, joihin he eivät itse ylettyneet. Myös salaatinlehtiä annoin heidän rouskutella kädestäni tuon tuostakin. Ja kuka tiesi, että lampaat saavat myös kunnon intopuuskia, iltavillejä? Joskus kun niitä meni moikkaamaan, ne innostui niin että alkoi juosta ihan hölmöinä ympäri aitausta. Pysähtyivät välillä ja jatkoivat taas. Enpä olisi tätäkään ikinä tiennyt, ellei oltaisi uskallettu ottaa riskiä ja kokeilla täällä vähän syrjemmässä asumista. Kaupungista maalle -postausta on myös paljon toivottu, se on tulossa piakkoin.

Essi


Ei kommentteja