Uskomukseni raskaaksi tulemisesta

mitentullaraskaaksi

En tiedä olenko koskaan täällä kertonut tätä, mutta minä en tosiaankaan tullut heti ensiyrittämällä raskaaksi. Oikeastaan emme missään vaiheessa yrittämällä yrittäneet lasta, mutta jossain vaiheessa aloimme miettiä, onko kaikki kunnossa kun mitään ei tapahtunut. Tämä on tietysti todella arka ja henkilökohtainen aihe, etenkin jos raskautta toivoo kovasti eikä kuitenkaan lasta kuulu. Pakko siis laittaa heti tähän alkuun disclaimer, että tämä on vain minun kokemus raskaaksi tulemisesta, enkä jaa tässä mitään universaaleja totuuksia.

Oikeastaan jo ensitreffeillä puhuttiin mieheni kanssa läpi ne tärkeimmät: mitä mieltä olet avioliitosta, haluatko naimisiin, haluatko lapsia. Kun molemmilla oli heti ensikäsittelyssä aika vahva vastaus kaikkeen yesyesyes, ei kummankaan tarvinnut kuluttaa turhaan aikaa tai energiaa näiden asioiden pohtimiseen. En edes tiedä miten on mahdollista, että olen heti ensi treffeillä tuollaista suustani päästellyt, sillä minulla oli takana ihan hirveä parisuhde ja olin ajatellut, että ei kiitos hetkeen uutta suhdetta mistään lapsista puhumattakaan. Silti olin vaan että jees, sun kanssa lapsia kyllä joo kiitos. Olin aivan mennyttä naista.

Onko minussa jotakin vikaa?

Meni kuitenkin reilusti yli vuosi, eikä mitään kuulunut, vaikka periaatteessa olisin voinut tulla raskaaksi. En kytännyt kuukautiskiertoani, en tiennyt yhtään milloin ovuloin eikä sillä tavalla "yrittämällä yritetty" lasta. En googletellut vinkkejä raskaaksi tuloon, en juonut greippimehua enkä käynyt akupunktiossa. Jossain vaiheessa kuitenkin mieltä alkoi kaihertaa, että onko minussa jotain vikaa? Samaa ajatteli myös mieheni. Yritimme kartella aihetta, sillä tuntui että mitä enemmän asiasta puhuu, sitä todemmaksi se muuttuu. Huoli kasvoi kuukausi kuukaudelta, ja lopulta emme voineet olla ottamatta asiaa puheeksi. Varasimme ajan Naistenklinikalle, jotta saataisiin selvyyttä asiaan. Saimme ajan nopeasti, kun kerroimme että "yritystä" oli takana yli vuosi.

Aika oli varattu perjantaille, ja saimme jo ensi käynnillä kuulla, että kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta minulle varattiin aika vielä varmuuden vuoksi johonkin lisätutkimukseen muutamien viikkojen päähän..

.. Ja lopulta siinä kävikin sitten niin, että soitin Naistenklinikalle peruakseni ajan, sillä olinkin raskaana! Hoitajaakin nauratti langan toisessa päässä, että ette te sitten sen enempää apua tarvinneetkaan, hyvä niin ja paljon onnea

Tämä kuva todistaa sen että tein kaksi testiä! Lilja...

... ja Helmi.

Miten ihmeessä tässä näin kävi, ajattelin tuolloin pitkään. Olin todella taikauskoinen raskaudesta ja raskaaksi tulemisesta, ja oli niin älyttömän ihmeellistä olla raskaana. En meinannut uskoa koko juttua, vaikka minulle tulikin tosi vahva tunne raskaudesta jo muutama päivä ennen positiivisen testin tekoa. Ja kaikesta huolimatta en tainnut tehdä kuin sen yhden ainoan – tai ehkä kaksi? – raskaustestiä, ihan tosi, kaikki ei tee kahtakymmentä testiä. Jotenkin ajattelin että teen sen yhden ja se saa riittää. Lisätestit ei tee asiasta itselleni yhtään sen todellisempaa tai epätodellisempaa. Koska vauvaa oltiin saatu odottaa jo suhteellisen pitkä aika, suhtauduin raskauteen heti alusta alkaen jollain tapaa pelonsekaisin tuntein, ja niin kuin sanoin, aika taikauskoisestikin jopa! 

Ajattelin, että tulin vihdoin raskaaksi, koska...

Kävimme Naistenklinikalla, ja kuulimme ettei meissä kummassakaan pitäisi olla mitään vikaa, eikä pitäisi olla periaatteessa mitään estettä raskaaksi tulemiselle. Tämän kuuleminen oli molemmille niin iso helpotus, että rentouduimme ja siksi tulin heti raskaaksi. Mua ehkä jopa hieman nolottaa/naurattaa, miten nopeasti tulin raskaaksi tuon käynnin jälkeen. Tässä todella on ilmiselvä tapausesimerkki siitä, kun sanotaan että stressaamalla asiasta siitä tulee vain vaikeampaa. Mua ärsytti niin suunnattomasti tuolloin, jos luin jostakin että se on vaan korvien välissä tai se tulee kun on tullakseen tai lakatkaa yrittämästä niin kyllä se haikara sieltä saapuu!, jos joku pari oli yrittänyt lasta pitkään eikä siitä huolimatta ollut tullut raskaaksi. Mutta itselle sitten kävikin juuri niin, että kun joku kertoi että ei ole estettä raskaudelle, niin pam, olenkin paksuna.

Vehnänalkioöljy ja foolihappo. Ennen käyntiä Naistenklinikalla, astelin johonkin luontaistuotekauppaan ja ostin kalleinta foolihappoa, monivitamiinia ja vehnänalkioöljyä mitä kaupasta löytyi. Vanhempi naismyyjä katsoi minua aika tietäväisesti, kun katseli ostoksiani. Tämä oli tammikuun alussa, eli ehdin noin kuukauden lisätä öljyä smoothien sekaan ja napsia foolihappoa, kunnes tulin raskaaksi. En kertonut tästä kenellekään, en edes miehelle, koska pidin itseäni hölmönä ja jotenkin hävetti. En ollut puhunut tästä edes parhaalle ystävälleni, ja raskaus tuli hänellekin ihan puun takaa – mutta niin se tuli meillekin! Oli vaikea puhua, kun ei varsinaisesti yritetty mutta yritettiin vähän salaa kuitenkin. 

Jooga. Muistan, että olin lukenut jostain/saanut jostain päähäni että tietynlaisen mielenrauhan saavuttaminen ja joogaaminen voi edistää raskaaksi tulemista. Tämä tietysti ei auta mihinkään rakenteelliseen ongelmaan lapsettomuudessa, mutta juuri tällaisia minunlaisiani stressaajia se voisi kuulemma auttaa. Joogasin ja yritin tyhjentää mieleni. En onnistunut siinä kovin hyvin, ja lopulta ajattelin herkeämättä sitä, miten olla ajattelematta mitään. Mikä johti aina johonkin uuteen ajatukseen ja sen tukahduttamiseen, ja lopulta olin varmaan stressaantuneempi kuin ilman joogaa ja zen-hetkeäni.

Uusi työpaikka. Olin ollut samassa työpaikassa useamman vuoden, myyjänä isossa tavaratalossa, samalla kun hain yliopistoon. Elämäni tuntui kiertävän kehää aina keväisin koittavan pääsykoerumban ja sitä seuraavan vuorotyöarjen ympärillä, kun en päässytkään opiskelemaan. Pidän asiakaspalvelusta, ja teen sitä edelleenkin, mutta vähän eri muodossa tosin. Myyjän työssä olet kuitenkin koko ajan esillä ja saatavilla, ja saat aika vähän hengähdystaukoja. Tällaisena semi-introverttinä se oli aika raskasta, ja tarvitsin paljon aikaa palautuakseni työpäivien jatkuvasta sosiaalisten tilanteiden tykityksestä. Vapaat ei usein olleet peräkkäin, ja aika pitkiä työputkiakin tein. Lopetin myös salilla treenaamisen jossain kohtaa, koska en palautunut työstä enkä treenistä ollenkaan. Yhdestä salitreenistä palautuminen kesti vähintään viikon, eli kaikki ei ollut tosiaan ok.

Lisäksi ennen nykyistä parisuhdettani olin ollut henkisesti todella raskaassa parisuhteessa, josta eroon pääseminen oli iso helpotus, mutta suhteesta toipuminen kesti jollain tasolla todella pitkään. Vaikka koin olevani onnellinen, helpottunut, rakastunut ja toiveikas, kehoni muisti kyllä kaiken sen pelon, raivon ja adrenaliinin edellisestä suhteesta. Fyysisesti olin edelleen aivan ylikierroksilla ja loppuun palanut. Kärsin ahdistuneisuus- ja paniikkioireista. Sain muutamia paniikkikohtauksia, ja myyjän työssä tuntui, että paniikkikohtaus oli joinain päivinä jatkuvasti ihan nurkan takana. Isot tilat, paljon ihmisiä, jatkuva hälinä = paniikkihäiriöisen painajainen. Lopulta olin tullut siihen pisteeseen, että irtisanoin itseni ja jäin tietoisesti ihan tyhjän päälle työttömäksi ilman jatkosuunnitelmia. Tavoitteenani oli vain ja ainoastaan palautua ja hieman kartoittaa mitä oikeasti haluan ja mihin suuntaan elämässä lähteä. 

Olin tässä tyyliin kuudennella kuulla raskaana ja näytin samalta kuin nykyään aina lounaan jälkeen. :D

Oli pakko lisätä tämä kuva, kun sattui silmään. Tämä todistaa väitteen todeksi, siis siitä että ylähuuli katoaa lapsien jälkeen jonnekin. Milloin mulla on ollut tollaiset duckface-huulet? Johtuuko ylähuulen katoaminen siitä, että kahden lapsen kanssa pitää kiristellä hampaita ja naamaa jatkuvasti? (ÄLÄ OTA SISKOLTA KÄDESTÄ!!)

Tässäkin varmaan rv 35 ja näyttää samalta kuin rv 5 toisessa raskaudessa


Kohti unelmaelämää

Lopulta olin työttömänä vaivaiset 1,5 kk ja päädyin takaisin samalle alalle, mutta yritykseen, jonka arvot kohtasivat omieni kanssa ja vähän eri työtehtäväänkin. Työpaikka oli tosi kiva ja viihdyin ensimmäistä kertaa vuosiin työssäni! Se oli ihanaa, inspiroivaa ja tunsin jonkun taakan kadonneen harteiltani. Paniikki ja ahdistus katosivat tauon ja uuden työpaikan löytymisen jälkeen. Aloitin vuoden tauon jälkeen myös taas treenaamisen salilla, ja voi vitsit se tuntui h y v ä l tä. Oli kannattanut hiljentää tahtia ja kuunnella mitä keho yrittää sanoa.

Aluksi olin uudessa työpaikassani määräaikaisella sopimuksella ensimmäiset kolme kuukautta, jonka jälkeen allekirjoitin paperit vakituisesta työpaikasta helmikuussa, siis vähän sen jälkeen kun Naistenklinikalla käyntiä. Tuolloin olin jo raskaana, tosin en tiennyt sitä vielä.

Hassua on myös se, että tuona keväänä pääsin lisäksi kahteen yliopistoon sisään, kun en viimeiseen 3-4 vuoteen ollut päässyt minnekään. Elämä meni siis uusiksi oikein rytinällä: uusi työpaikka, raskaus ja koulupaikka. Vuosi 2017 oli kyllä ihmeiden vuosi!

Toista lasta ei sitten ehditty edes kunnolla suunnitella, kun tulinkin jo yllättäen raskaaksi esikoisen ollessa vähän päälle vuoden ikäinen. Toinen lapsi oli todellinen yllätys, mutta hyvin iloinen ja toivottu sellainen. En siis ehtinyt edes kaivella mitään foolihappoja tai vehnänalkioöljyjä esiin, kun plussa jo pärähti tikkuun. 

Niin kuin voi huomata, en edelleenkään usko että tulin raskaaksi vain siksi, että me tehtiin sitä juuri otollisena ajankohtana ovulaation kannalta (vaikka toki sekin tarpeellista on), vaan uskon että se oli monien asioiden summa. Ehkä tärkeimpinä tekijöinä pidän sitä, että annoin kroppani palautua ensin menneestä, pysähdyin kunnolla miettimään mitä haluan, ja sen jälkeen aloin mennä rohkeammin kohti itseni näköistä elämää. Olin niin tiltissä menneestä, ettei mikään ihmekään etten ollut aiemmin tullut raskaaksi. Lisäksi raskaus olisi tullut huonoon saumaan, jos edelleen olisin ollut kurjassa työpaikassa ja vain stressannut tulevaa. Raskaus tuli siis juuri oikealla hetkellä, silloin kun olin siihen valmis. Vaikka eihän toisaalta äidiksi tuloon koskaan ole täysin valmis, ei siihen voi oikein valmistautua. Mutta jollain tasolla piti ensin raivata tilaa uudelle elämälle, ennen kuin olin valmis äidiksi.

Lilja kotiintulopäivänä

Ja Helmi. Sama nallepuku, sama sohva, samat kädet – eri nalle. <3

Sellainen oli mun tarina! Onko sulla jotain uskomuksia raskautumiseen liittyen tai poppaskonsteja joita oot kokeillut tullaksesi raskaaksi?

Seuraa meitä myös Instagramissa: Ikkunalaudalla

Essi


10 kommenttia

  1. Kommentoin poikkeuksellisesti anonyyminä, kun on niin arka aihe kyseessä. Ihana juttu, että raskaus onnistui teidän kohdalla lopulta, vaikka yli vuoden jouduittekin odottamaan! On kuitenkin pakko sanoa, että monet lapsettomat kokevat tosi loukkaavana sen, että sanotaan, että kun "lopettaa asiasta stressaamisen, tulee raskaaksi" (niin kuin itsekin sanoit) tai että kun vähentää stressiä/ kuormitusta/ hiljentää tahtia, tulee raskaaksi. Stressin yhteyttä hedelmällisyyteen on tutkittu paljon, eikä sillä ole todettu siihen mitään vaikutusta. Niin siksi toivoisi, että kaikki tietäisivät, että stressin vähentäminen ei paranna mahdollisuuksia tulla raskaaksi (vaikka toki voi muussa mielessä olla yksilölle hyväksi). En halua sanoa tätä mitenkään pahalla, enkä sinun yksilöllistä kokemusta lytätä, mutta tuntuu tosi ikävältä, että edelleenkin monesta lähteestä tätä asiaa sanotaan.

    Yli 30-vuotiaan naisen keskimääräinen mahdollisuus tulla raskaaksi on noin 30% per kuukautiskierto - tämä siis edellyttää, että seksiä on harrastettu sopivasti ovulaation aikaan. Munasolu elää 24h ja siittiöt 1-3 vuorokautta, mikä tarkoittaa sitä, että hedelmällisiä päiviä kuukaudessa on vain muutama - ja siltikin yrityksistä vain kolmasosa tärppää. Näin ollen on aika todennäköistä, että jos ei harrasta seksiä säännöllisesti 2-3 päivän välein tai ei "yrittämällä yritä" tähdätä seksin harrastamista ovulaation kohdalle, raskauden alulle saaminen voi hyvinkin viedä aikaa. Eli jos lasta ei ala kuulua, kannattaa todellakin yrittää tähdätä seksin harrastamista ovulaation paikkeille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ymmärrän tosi hyvin, siksi laitoinkin alkuun "Pakko siis laittaa heti tähän alkuun disclaimer, että tämä on vain minun kokemus raskaaksi tulemisesta, enkä jaa tässä mitään universaaleja totuuksia." En siis todellakaan neuvo ketään, että lopetapa stressaaminen niin tulet raskaaksi. Musta tuntuu että mulla itsellä vaan kävi just niin. Etenkin uskon että eläminen kahden vuoden ajan parisuhteessa, johon sisältyi paljon sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa, vaikutti paljon kehon toimintaan, niin kuin tässäkin kirjoitin. Omalla kohdalla siis stressin vähentämisellä oli suuri merkitys jos ei raskauteen, niin ainakin siihen että elämä hieman kirkastui.

      Olin 26-vuotias kun tulin raskaaksi, ja noin 24-vuotias kun jätimme ehkäisyn pois, joten silloin todennäköisyydet olivat hieman erilaiset. :)

      -Essi

      Poista
  2. Meillä vähän samat kokemukset, ekaa yritettiin yli 2v ajan. Olin 19v kun aloitettiin "projekti". Lopulta päätettiin että heti häiden jälkeen varataan aika tutkimuksiin, tällöin olin 21v. Pari päivää vihkimisen jälkeen piti menkkojen alkaa, mutta tulikin plussa testiin.
    Tokaa yritettiin 1,5v, tässä välissä käytiin tutkimuksissa, eikä kummastakaan mitään vikaa löytynyt. Sovittiin että 6kk yritetään vielä kotona ja sitten varaan ajan inseminaatioon. Kului tuo 6kk+ kesätauko ja odotin klinikan aukeamista ja menkkoja että voi varata ajan ja sieltähän se plussa taas tulikin.
    Kolmatta lähdettiin imetys aikana yrittämään ajatuksella jos se sieltä parin vuoden päästä tärppäisi ja husp ei mennytkään kuin 3 kiertoa ja lapset pienellä ikäerolla.
    Neljättä yritettiin 4kk ja sain plussan mutta meni kesken, seuraava raskaus taas 4kk päästä ja puolivälissä mennään.
    Meillä siis selittämätön lapsettomuus korjaantunut kkm tullut ikää lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ollenkaan naurun asia, mutta mua alkoi hymyilyttää miten aina just viime hetkellä se vauva päättikin teillä ilmoittaa tulostaan! Monilla alkaa raskaus myös lomamatkalla tai kesälomalla tms, joten ehkä joissain tapauksissa on tosiaan jotain perää siinä että tietty rentous auttaa asiaan :)

      Essi

      Poista
  3. Meillä myös samanlaisia kokemuksia! Yritystä oli takana jo melkein 2 vuotta, mutta mitään ei tapahtunut. En myöskään tarkkaillut ovulaatiota tai muitakaan poppaskonsteja.. Juuri kun olisi seuraavalla viikolla ollut aika yksityiselle tutkimuksiin, tuli plussa.

    Oltiin plussan aikoihin oltu juurikin kesäloma reissulla! :D

    T. Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla näitä muiltakin! En tiedä miksi mutta jotenkin mua vähän hävetti toi vehnänalkioöljy, vaikka mitäs hävettävää siinä on että toivoo lasta.

      On kyllä jännä miten monella juuri lomamatkalla on tärpännyt :D Kai se on se hyvä ruoka ja viini ja tauko arjesta :)

      Essi

      Poista
  4. Me ehdittiin olla melkein 2v ilman ehkäisyä, joista 4kk ihan tosissaan yritettiin. Lopulta koko lapsen teosta tuli jo riidan aihe ja hommasin jo pillerit, joita en koskaan ehtinyt aloittaa, koska tulinkin raskaaksi.
    Ensimmäisen 1,5v yrityksen ajan olin työpaikassa, jossa en viihtynyt yhtään ja koin työpaikkakiusaamista. Uskaltauduin irtisanomaan itseni elokuussa 2018. Marraskuun lopussa sain töitä vanhasta työpaikastani (jonne kovasti kaipasinkin). Aloitin 10.12.18 ja tein positiivisen raskaustestin 11.12.2018. Mieli ja keho ei vaan ollut aikaisemmin valmis lapseen ja stressillä varmasti oli osuutta asiaan.

    Toista lasta ehdittiin toivoa pari kuukautta ja nyt ollaan viikolla 12 raskaana. Uskon, että raskautuminen on omalla kohdallani tapahtunut juuri silloin, kun aika on ollut paras ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että tulit juuri sit ajoissa raskaaksi ennen ehkäisyn aloitusta <3 Ja super hienoa että uskalsit irtisanoutua ja vaihtaa työpaikkaa, kyllä musta tuntuu myös että itsellä se oli erittäin suuressa roolissa koko tapahtumien sarjassa. En kyllä enää koskaan vähättele mielen ja kehon yhteyttä!

      Ja voi onnea – ihanaa odotusaikaa sinulle <3

      Essi

      Poista
  5. Mikä tää vehnänalkioöljy juttu on? 👀 En oo ennen kuullutkaan 🙈 ihana miten koko elämä on kloksahtanu kohdilleen 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis joku e-vitamiinijuttu siihen liittyi, että voi edesauttaa raskaaksi tulemista – En muista tarkalleen mitä siinä oli takana, mutta ajattelin että nyt kaikki tai ei mitään, vitamiineineen päivineen :'D Mutta joo, kyllä siinä jokin käännekohta oli mun elämässä vaikka se aluksi vaatikin paljon kipuilua ja tekemistä omien ajatusten kanssa.. se kannatti <3

      Essi

      Poista