Ikkunalaudalla

Kun vielä asuimme Helsingissä, Töölössä tarkemmin sanoen, asuimme vanhassa 30-luvulla rakennetussa kivitalossa. Asunnossa oli kolme metriä korkeat huoneet, narisevat elämää nähneet parkettilattiat ja leveät, hieman rapistuneet, mutta oikein sympaattiset ikkunalaudat.

Rakastin noita ikkunalautoja, vaikka niiden lähellä veti, suorastaan tuuli vanhojen ikkunankarmien väleistä. Kevään korvalla täytin ikkunalaudat kasveilla ja yrteillä, kesällä luonnonkukkia pursuavilla maljakoilla. Syksyn tullen, iltojen viiletessä ja pimetessä, ripottelin ikkunalaudat täyteen kirjapinoja ja kynttilöitä.

Ikkunalautoja ihastellessani tulin perustaneeksi blogin, jossa halusin kiinnittää huomioni pieniin hauskoihin juttuihin arjessa ja jakaa huomioni muillekin. Mihin ikkunalautoja oikeastaan tarvitaan? Ilostuttamaan, inspiroimaan (ja keräämään pölyä.) 

Ikkunalaudalla eletään vauva-arkea,  jaetaan ajatuksia äitiydestä ja vanhemmuudesta, pohditaan välillä vakavampiakin asioita, leivotaan, sisustetaan, tehdään käsitöitä ja suunnitellaan häitä.

Lämpimästi tervetuloa lukemaan! 

Essi




Ei kommentteja