Vuoden 2018 suosituimmat instakuvat


Se olisi vuoden viimeinen päivä nyt – ihan uskomatonta miten nopeasti tämä vuosi on mennyt. Toisaalta tuntuu että juhlittiin uutta vuotta eilen, toisaalta tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Monen muun tavoin katsoin mistä kuvista oltiin tykätty eniten tämän vuoden aikana, ja aikalailla meneekin tykätyimmät kuvat yks yhteen blogin ja Instagramin aihepiirien kanssa; raskaus, vauva-arki, käsityöt ja sisustaminen. Ajattelin nyt avata vähän mitä suosituimpien kuvien taakse kätkeytyy!

1. Yhteistyöt Tuttifrutti tuttinauhojen kanssa (vasen yläkulma), kun järjestettiin arvonta 500 seuraajan kunniaksi. Nyt seuraajia on jo 750, hurjaa! Arvonta oli tosi kiva järjestää, ja voin paljastaa että lähiaikoina on taas tulossa jotain pientä kivaa täällä bloginkin puolella.

2. Kutomani villasukat Novitan Isoveli-langasta (ylärivin keskimmäinen). Nämä ovat edelleen kovassa käytössä ja ihanan lämpimät. Vähän kyllä naurattaa, että kudoin näitä silloin kun oli se pieni helle ympäri Suomea. Kädet vaan hikosivat villalankaa kutoessa, mutta kun oli pakko saada valmiiksi! #neuloosi

3. Liljan 1-vuotissyntymäpäivän juhlatarjoilut ja Ecodecorilta saatu kaunis kakkukoriste (yläoikea). Tähän kuvaan ei liity oikein mitään sen ihmeellisempää salaisuutta, nappasin kuvan ennen kuin vieraat tulivat. Kerrankin oltiin hyvissä ajoin valmiita juhlavalmisteluiden kanssa!

4. Tämä kuva on meidän kihlajaisista lokakuussa 2017, kun olin yhdeksännellä kuulla raskaana (keskimmäinen rivi vasemmalla). Etsin jotain sopivaa mekkoa, johon pallomaha mahtuisi, ja meinasin jo luovuttaa ja vetäistä päälle mammaleggarit ja topin kunnes menin Indiskaan ja löysin ei-raskausmekon alesta. Otin vain koon isomman niin jopas mahtui päälle!

5. Aamiaispöydästä muutama kuukausi sitten. Meillä on miehen kanssa tapana jompana kumpana päivänä viikonloppuisin kattaa aamupalapöytä koreaksi, sytyttää kynttilät, laittaa Spotifysta Your favorite coffeehouse -lista soimaan ja syödä pitkään ja hartaasti. Tänään tein aamiaispöytään smoothien, josta tuli tosi hyvää vaikka ihan perusjuttuja siihen laitoinkin.

6. Liljalle puuvillalangasta virkkaamani kesämekko (keskimmäinen rivi oikealla). Käytiin Liljan kanssa loppukesästä kävelyllä tässä lähellä, kun ahdisti muuton jälkeen olla kaupungissa. Etsin lähimmän pellon ja yritin kuvitella olevani taas jossain maalla. En olis ikinä uskonut että sanon noin! Puolessa vuodessa ehti tottua siihen että takapihalta aukesi näkymä järvelle, jota reunusti metsä. Kaupunkielämä ahdistaa ajoittain edelleen, ja luulen että sitten kun sen aika tulee, me muutetaan jonnekin vähän rauhallisempaan ympäristöön. Kuvanottohetkellä Lilja yritti syödä ruohoa, ja minä makasin mahallani maassa jotta saisin muutaman kuvan räpsäistyä. Tykkään tästä kuvasta, tässä on loppukesän tunnelmaa.

7. Tämäkin Liljan 1-vuotissynttäreiltä (vasen alakulma), koristelut koko komeudessaan! 

8. Tuota valokuvaketjua saikin jonkin aikaa tehdä, kun piti niistä 10 000 kuvasta valita "vain" 50 ja niistäkin yrittää karsia ne parhaimmat ja editoida niin että olisivat joten kuten yhtenäiset. Lopulta ripustin näytille yhden kuvan joka kuukaudelta vauvavuoden ajalta, loput kuvat jäivät odottamaan valokuva-albumia varten. 

9. Liljan huoneen sisustusta (alaoikea), kun oltiin juuri muutettu tänne. Huone on kyllä valmistunut tässä pikkuhiljaa, vaikka edelleenkin se kaipaisi vähän väriä. Leluja sinne on turha viedä, kun eräs tepastelija raahaa ne samantien olohuoneen lattialle...

Kiitos kaikille seuraajille, teidän kanssa on ilo jakaa inspiraatiota ja inspiroitua itse ♡ Mut löytää Instagramista (yllättävästi) nimellä Ikkunalaudalla! Sinne päivittelen huomattavasti useammin meidän touhuja ja kuulumisia kuin tänne blogiin, joten tervetuloa seuraamaan!

Kulunut vuosi on ollut aika vauhdikas eikä sellainen mitä olisin odottanut, mutta vuosi oli täynnä myös ikimuistoisia hetkiä, lämpöä ja rakkautta. Toivottavasti tuleva vuosi olisi hieman kevyempi ja kiireettömämpi kuin edeltäjänsä. Toivoisin arjen olevan tasaisempaa ja aikataulullisesti väljempää, sillä haluaisin että aikaa jäisi enemmän ystäville ja perheelle (ja joskus itsellekin). Vuosi 2019 on meille myös aivan erityinen, sillä kesällä meillä on häät ja häämatka. Kiitos vuosi 2018, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. 

Hyvää uutta vuotta kaikille! 

Vauvavuoden aakkoset

Meidän ensimmäinen vauvavuosi on takana päin, ja sen kunniaksi ajattelin koota vauvavuoden tärkeimpiä kohokohtia, ajatuksia ja mieleenpainuvimpia hetkiä näin leikkimielisesti aakkosten muotoon! Musta on aina hauskaa lukea mitkä asiat muut samassa tilanteessa olleet ovat kokeneet tärkeäksi. 


A - AIKA. Aika on saanut vauvavuoden myötä aivan uuden merkityksen. Aika on kulunut hirveän nopeasti, mutta toisaalta muistan ne vaikeimmat hetket kun olin tosi väsynyt, ja tuntui ettei aika kulunut ollenkaan kun odotti miestä kotiin että pääsisi itse hetkeksi lepäämään. Myös oman ajan merkitys on korostunut äitiyden myötä, sen puutteen nimittäin huomaa. Joidenkin mielestä voi olla itsekästä, mutta kyllä äidin hyvinvointi on myös tärkeää ihan koko perheen parasta ajatellen.

B = BLOGI. Blogin kirjoittamiseen löytyi ihan uusi inspiraatio äitiyslomalla! Aloin päivittää blogia paljon aktiivisemmin ja panostin visuaaliseen puoleen paljon. Blogini siirtyi osaksi Perhekupla-blogiportaalia ja sain useita yhteistöitä vuoden aikana, joita teinkin hyvällä mielellä. Blogi on ollut se "oma juttu", paikka jonne voin tulla avautumaan tai unelmoimaan, ihan fiiliksestä riippuen.

C = COFFEE. Voi luoja minkälaisen kahviaddiktion kehitinkään äitiyslomalla, eikä loppua näy. Voin juoda iltakymmeneltä kahvia eikä tunnu missään. Parasta on Arvid Nordqvistin tai Löfbergin tummapaahtoiset kahvit maitovaahdolla, mmm.

D = D-VITAMIINI. Tärkeää täällä päin maailmaa asuville.

E = ERKAUMA. Erkauma on ihan todellinen ongelma synnyttäneille, ja sain pienen kohtauksen kun hyvä ystäväni kertoi ettei hänen neuvolassa edes puhuta koko asiasta koska siihen ei ole koulutusta. What! Kyllähän sen nyt maalaisjärkikin sanoo että kun sellainen pötsi keikkuu tossa yhdeksän kuukautta vaikuttaa se johonkin. Puhuin Anttolan neuvolassa selkäkivuista, ja sain ajan äitiysfysioterapiaan. Siellä katsottiin ultraäänellä mikä tilanne vatsalihasten suhteen on, ja paljastuikin että ainakin 4-5 cm oli rakoa navan kohdalta. Ei ihme että selkä oli kipeä. Jos yhtään epäilyttää, kannattaa varata aika äitiysfyssarille. 

F = FITNESS. From fitness to fatness, sitä raskaus ja äitiys on teettänyt, heh. Joskus aikoinaan kävin paljonkin salilla, mutta en muista, koska siitä on niin pitkä aika. Kotitreenit ei oikein koskaan ole ollut mun juttu, eikä nyt pysty tosta noin vain lähteä salille, vaan se vaatii ylimääräistä järjestämistä. Kynnys salille lähtemiseen nousee, ja voitte vaan arvata kuinka usein olen esim. tämän syksyn aikana käynyt salilla = 0 kertaa. Ei mun painoa tarvitsisi pudottaa, mutta ikävöin sitä freshiä oloa mikä treenistä tuli ja tottakai ne lihaksetkin olis ihan kiva.

G = GAEL. En nyt todellakaan tiedä, mistä mä tän kekkasin, mutta gaelin kielestä tuli mieleen Outlander-sarja, jota katsoin äitiyslomalla. Ihan super, suosittelen! Historia kiinnostaa, mutta ehkä myös Jamie kekkaloimassa ilman paitaa oli yksi syy miksi sarja oli niin hyvä..

H = HUUMORI. Mulla ja miehellä on ihan yhtä huono huumorintaju, eli siis meillä on omasta mielestämme parhaat jutut ikinä! Mutta tärkeintähän on että meitä naurattaa. Huumorilla ollaan selvitty monesta kiperästä tilanteesta ja jaksettu eteenpäin.


I = IMETYS. Asia joka mietitytti kovasti etukäteen. Pelkäsin ettei imetys onnistu jostain syystä, mutta pelko osoittautui turhaksi. Edelleen imetän meidän 1v 2kk tissimonsteria! Olen ylpeä itsestäni että imetys onnistui niin hienosti, ja jään varmasti kaipaamaan niitä yhteisiä läheisiä hetkiä vauvan kanssa.

J = JAKSAMINEN. Jaksaminen voi vauvavuonna olla kortilla. Koko ajan joku tarvitsee sinua, ja välillä tuntuu että joka suunnasta tulee vaatimuksia joihin et voi vastata. Joinain päivinä tuntuu että et enää jaksa ja seinät kaatuu päälle. Silloin kannattaa puhua asiasta, soittaa parhaalle ystävälle tai jutella miehen kanssa. Kyllä se siitä<3

K = KEHITYS. On ollut ilo seurata tyttäremme kehitystä vuoden ajan. Se on aivan älytöntä mitä vauhtia sellainen pieni nyytti muuttuu ympäriinsä kipittäväksi taaperoksi. 

L = LILJA. Lilja on maailmani keskipiste, olemassaoloni tarkoitus ja mitäs muuta proosallisen mahtipontista tähän keksisin. Ihana, hauska, fiksu, rakastava, valloittava ja kaikin puolin paras tyyppi, äidin rakas.

M = MUSKARI. Anttolassa asuessamme osallistuttiin seurakunnan muskariin, ja voi että vieläkin välillä muistelen kun perjantaiaamuisin käytiin Liljan kanssa ihmettelemässä soittimia. Lilja osasi vain maata mahallaan, ja lähinnä vain tarkkaili kiinnostuneena mitä muut lapset tekivät. Nyt jos Lilja saisi käsiinsä marakassin tai muun kilkuttimen, ei olisi riemulla rajaa (eikä desibeleillä)!


N = NEWBIE. Kappahlin Newbie-mallisto iski muhun kovaa! Pahin vaaleanpunavaihe alkaa jo olla ohi, mutta edelleen Newbien kukka- ja eläinkuosit ihastuttaa. #newbiehulluus

O = ONNI. Vauvavuosi on aikamoinen matka, mutta vaikeistakin hetkistä huolimatta kaikkea värittää ääretön onni ja kiitollisuus. En voisi olla onnellisempi siitä mitä mulla on.

P = PARISUHDE. Jännitti kovasti miten meidän parisuhteen käy vauvan syntymän myötä. Kaikki meni onneksi paremmin kuin osattiin toivoa, ja vanhemmuus on vain vahvistanut meitä. Tottakai mukaan mahtuu myös ärsytyksen hetkiä, mutta niin varmasti ilman vauvaakin. 

Q = QUESTIONS. Tähän en nyt muuta sanaa keksinyt, mutta toisaalta ihan kuvaava, sillä googlettelu ja loputtomat kysymykset olivat ihan jokapäiväistä touhua. Onko normaalia että vauva nukkuu kuusi tuntia putkeen? Onko normaalia että vauva herää tunnin välein? Raskaana ollessani googlasin aina "alkuruoaksi" mitä saa syödä ja mitä ei.

R = RASKAUS. Raskaus oli yhtä tunteiden vuoristorataa, yhtenä päivänä tuntuu että olet varmaan ikuisesti raskaana, seuraavana taas lähestyvä synnytys pelottaa kun se on niin lähellä. Minusta raskausaika oli ihanaa aikaa, mutta tiedän ettei se kaikille sitä ole. Sain minäkin osuuteni pahoinvoinnista, mutta säästyin suuremmilta kolotuksilta ja vastoinkäymisiltä. Siitä olen kiitollinen!

Kuva: Iina A.

S = SAUNA. Saunahetket on olleet meidän rentoutumiskeino. Vauvan nukkuessa ollaan napsautettu sauna päälle, otettu saunajuomat mukaan ja istuttu löylyissä jutellen kaikesta maan ja taivaan väliltä.

T = TUKIVERKOSTO. Ihan hirveän tärkeä olla olemassa, sitähän sanotaan että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Onneksi muutoista ja kaikesta huolimatta meillä on aina ollut joku auttamassa, ei ehkä joka viikko, mutta hoitoapua ollaan aina saatu kun ollaan tarvittu.

U = UNI. Uni – tai sen puute, puhuttaa pitkin vauvavuotta. Meillä unen suhteen vauvavuosi meni niin, että ensimmäiset neljä kuukautta saatiin nukkua ylelliset 10-12 tuntia yössä, sillä tyttö tuhisi hyvin säännöllisesti pitkät yöunet yhdellä herätyksellä. Neljän kuukauden hulinat pisti pakan ihan sekaisin, ja välissä oli kausia kun herättiin tunnin välein joka yö. Ai kamala, en tiedä miten selvisin! Nykyään tyttö taas nukkuu sikeästi läpi yön, mutta kipeänä ollessaan saattaa heräillä. 

V = VAUNULENKIT. Vaunulenkit olivat parasta! Kuuntelin yleensä äänikirjaa tai podcasteja tai puhuin puhelimessa tunnin (tai pari), samalla kahvia matkamukista hörppien.

W = WELLNESS. Hyvinvointi olisi tärkeää muistaa myös vauva-arjen keskellä. Joskus se vain unohtui, ja silloin oli onni että mies patisti mut yksinään lenkille/balettitunnille/valokuvaamaan tms. En vain itse aina tajunnut että olin tauon tarpeessa, ja silloin oli hyvä että joku muu vähän herätteli että hei, älä unohda itseäsi.

X = XYLITOLI. Vauvan hampaista pitää muistaa pitää huolta! Meillä harjaillaan tytön kahta minihammasta, mutta luulenpa että ensi viikolla viimeistään on ylhäällekin viiiihdoin ja viimein ilmestynyt kaksi uutta pikkuhammasta. Johan niitä onkin tehty kuukausia! 

Y = YSTÄVÄT. Ilman ystäviä en olisi tässä! He järjestivät minulle aivan ihanat babyshowerit, auttoivat kun sitä tarvitsimme ja ymmärsivät jos meistä ei aina kuulunut.

Z = ZOMBIE. On täällä kotona laahustanut välillä kyllä aikamoinen äiti-zombie! Paita maidossa, sohva ja vauva ja muutkin vaatteet maidossa, tukka takussa, suihkusta ei tietoakaan, kylmää kahvia kupissa, katkonaiset yöunet...


Å = ÅBO. Turku, tuomiokirkko, kesäkuu, Ruissalo, kirkonkellot – can't wait! Vauvavuoden takia siirrettiin häitä vuodella, mutta oikein hyvä ratkaisu oli mielestäni. Lilja olisi ollut kovin pieni vielä viime kesänä, enkä tiedä olisinko uskaltanut/halunnut/pystynyt olla Liljasta kokonaista (hää)yötä erossa. Ensi kesänä tilanne on ihan eri!

Ä = ÄITIYS. Äitiys on ollut ihmeellistä. Äitiyden myötä olen muuttunut, tottakai, mutta on se sama minä edelleen mukana. Tuntuu ehkä hieman typerältä sanoa näin, mutta ihan totta en muista mitä virkaa mun päivissä ennen oli. Mitä ihmettä mä tein kaiken sen ajan kun meillä ei vielä ollut Liljaa? Äitiys on maailman hienoin asia.

Ö = ÖLJY. En tähän keksinyt kuin vauvaöljy, jota on ainakin nyt talvella läästitty joka välissä, kun tytön iho kuivuu pakkasen ja kuivan ilman takia. Sama juttu äidillä muuten.

Mitkä on sun vauvavuoden aakkoset? Haastan tähän kirjoitusurakkaan Koivun oksaan korkealle & Perhekuplan uuden bloggaajan Onnellinen pieni elämä!

Ps. Blogi sai uuden vuoden kunniaksi päivitetyn raikkaamman ulkoasun! Mitä pidätte? :)

Tule joulu kultainen



Hei pitkästä aikaa!

Mietin tässä että siinäkö se blogi nyt sitten oli. On ollut niin käsittämättömän väsyttävä, energiaa vievä, pitkä ja pimeä syksy etten välillä itsekään ymmärrä miten tässä vielä seison tolpillani (tai juuri nyt olen sohvalla kääriytyneenä peittoon siihen "mun nurkkaan")! Olen kyllästynyt puhumaan kiireestä, etenkin kun olen peräänkuuluttanut sitä, että elämästä pitää tehdä omannäköinen ja sellainen, ettei tarvitse elää viikonlopusta ja lomasta seuraavaan. Että myös arki on kivaa. Mutta pakko se on avautua, tämä syksy on ollut tosi raskas! En aio sitä kuitenkaan tämän enempää jäädä murehtimaan, oppihan tästäkin taas jotakin. Keväästä saa luvan tulla rennompi ja kiireettömämpi, vaikka kuinka opintopisteet kiiluisivat silmissä ja työt kutsuisivat. On vain kertakaikkiaan jäätävä aikaa myös itselle ja omalle hyvinvoinnille. Ehkä myös uuden elämäntilanteen omaksuminen, ja päiväkodin, töiden ja opiskelun yhteensovittaminen vaati aina veronsa. Nyt kuitenkin tuntuu, että sellainen hyvä rytmi on löytynyt, ja ollaan sopeuduttu uuteen elämään koko perhe.

En edes ymmärtänyt kuinka väsynyt olin, ennen kuin sain hetkeksi pysähtyä ja olla vain. Tässä kohtaa voisin hieman ylistää työpaikkaa, jossa on säännölliset työajat ja  kunnon lomat. Kaupanalalla sitä tottui olemaan jopa jouluaattonakin töissä, ja joululoma oli maksimissaan 3-4 päivää. Nyt viikon joululoma tuntui aivan luksukselta! Joululoman kaksi ensimmäistä päivää meni ihan vain toipuessa tästä syksystä. Loppuloma onkin ollut vain sitä mitä joululoman nyt kuuluukin; lämmintä yhdessäoloa, naurua, päiväunia, kävelylenkkejä, jouluruokaa ja -sauna, lukemista ja yksi kauhuleffa, jonka katsoin puoliksi Marimekon servetin takaa kurkkien - siskoni taas selviytyi koitoksesta tyyny välillä päänsä päällä, välillä näköesteenä. Isä kommentoi että "onko tuo nyt jokin uudenlainen foliohattu." Juotiin punaviiniä, tuhottiin kaksi pussia karkkia ja x määrä suklaalevyjä. Miehen kanssa ehdittiin pitkästä aikaa jutella kunnolla, käydä rauhassa saunassa ja olla kainalossa. Siis miehen kainalo, se on paras paikka maailmassa! Ihan liian vähän olen ehtinyt syksyn aikana käpertyä tuohon lempipaikkaani. Loman lopussa pohjattomasta väsymyksestä ei ollut enää tietoakaan, vaan tilalle oli tullut raukeus. Nyt mieli pursuaa taas ideoita, ja tekisi mieli joka välissä vain kirjoitella listoja ja suunnitelmia. En malta odottaa mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, mutta vielä hetken pysyttelen tässä joulun kiireettömässä mielentilassa.



Vaikka joulun ehdottomasti tärkein juttu on se yhdessäolo eikä ne lahjat, niin silti on puhuttava vähän niistäkin! Rakastan antaa lahjoja, mutta tänä jouluna kyllä nimenomaan sain aivan ihania lahjoja. Mieheltä sain Becksöndergaardin 100 % villahuivin, siskolta toivomiani astioita, isäni naisystävä taas oli metsästänyt suhteiden avulla kaksi punaista Marimekon Räsymatto -mukia, joista tuli mun ja miehen uudet joulumukit. Mutta ehkä silti ihanin lahja oli veljeltä saatu lahjakortti, joka oikeuttaa viiden ruokalajin illalliselle Ragussa, jossa veljeni on kokkina. Kuoreen veli oli kirjoittanut "kun tarvitsette taukoa." Voi rakas pikkuveli, nyt kyllä ylitit itsesi. Mitä tyttöön tulee, hän on ollut vissiinkin kiltti, sillä lahjavuori oli sen verran iso ettei kaikki mahtuneet autoonkaan. Isovanhemmat saivat hyvän syyn kutsua meidät pian taas visiitille, heh.


Ja voi niitä isovanhempia, minkä joulun olivatkaan tehneet. Ennen joulua isoäitini soitti ja kysyi varovasti, voitaisiinko tulla heidän luokseen maalle viettämään joulua. "Kun haluaisin tehdä teille sellaisen vanhanajan kultaisen joulun", isoäiti sanoi. Olin niin liikuttunut tästä pyynnöstä, että eihän tuohon nyt ikimaailmassa olisi voinut vastata kieltävästi. Tule joulu kultainen - se oli tämän (ja saa olla tulevienkin) joulun teema. Rintamamiestalo oli puettu joulukuntoon, kuusi oli kiinnitetty kattoon (suursnautseri + 1 v. taapero) ja lumi kimmelsi auringossa jouluaaton aamuna. Takassa paloi tuli, ja sukumme talon tuvassa oli lämmin tunnelma. Vaikka isoisovanhemmat eivät olleet enää fyysisesti paikalla, niin kyllä he siellä olivat. Onneksi isoisoäitini ehti nähdä Liljan vielä ennen kuolemaansa, kun vietimme tuossa samassa talossa juhannusta viime kesänä.


Paluumatkalla kuuntelimme miehen kanssa Jouluradiota ja ajoimme maisemareittiä kotiin, tyttö nukkui päiväunia takapenkillä lahjameren ympäröimänä. Päätimme käydä matkan varrella hieman katselemassa vihkisormuksia, ja luulen että löysin sen mitä etsinkin. Valehtelisin jos väittäisin, etteikö sormusten sovittelu olisi ollut täydellinen lopetus joululomalle!


Voih, täydellinen joulu. Miten teidän joululoma meni?










Pikaopas kenkien hoitoon + alekoodi

Kaupallinen yhteistyö / Feetlet

____________

Näin entisenä kenkämyyjänä kiinnitän epätavallisen paljon huomiota siihen, miten ihmiset hoitavat kenkiään. Hoitamattomat kenkäpoloiset kohdatessani tekisi mieli mennä antamaan niiden omistajalle pieni tietoisku miten kenkiä kannattaa hoitaa. Toistaiseksi olen saanut hillittyä itseni, mutta ajattelin että voisin tänne kuitenkin koota pienen kenkienhoito-oppaan. Samalla esittelen muutaman tuotevinkin (ja lahjasuosituksen!) mikäli ekologisempi kenkien hoito kiinnostaa. Tässä postauksessa keskityn erityisesti pintanahan hoitoon.


Valitse laadukas materiaali


Hyvät nahkakengät kestävät oikein hoidettuna vuosia. Kenkiä ostettaessa kannattaa kiinnittää huomiota materiaaliin, ja suosia tekonahan sijasta aitoa nahkaa. Tekonahkaiset kengät eivät hengitä, eikä niiden käyttöikää voi pitkittää edes hyvällä hoidolla, muovia kun ovat. Toisin kuin taas sitten nahkakengät, jotka notkistuvat ja muotoutuvat käytössä, ovat lämpimät ja niiden käyttöikä on sitä pidempi, mitä paremmin niistä pitää huolta. 

Jos satsaat laadukkaisiin nahkakenkiin, kannattaa myös panostaa niiden hoitoon. Olen asiakkaille laskenut tämän niin, että ostatko mielummin tekonahkaiset "kertakäyttökengät" kerran vuodessa seitsemällä kympillä, vai parin sadan nahkakengät kerran viidessä vuodessa. Tällä laskukaavalla nahkakengille tulee hintaa 40 € per vuosi, eli ei ollenkaan huono yhtälö. Kokemukseni mukaan uusiin kenkiin laitetaan usein tehtaalla huono ja liukas korkolappu, joten niitä kannattaa myös seurailla kaipaavatko ne vaihtoa. Suutarilla korkolappujen vaihto on noin parikymppiä, mutta yleensä suutarin korkolapuissa on parempi pito.

Lisäksi täällä rakkaassa Suomenmaassamme talvi kestää tolkuttoman pitkään, ja kurjahan se on kärsiä läpi huonoissa tamineissa. Jos johonkin aiot panostaa, niin panosta hyviin talvikenkiin ja -takkiin. Tekee talvestakin huomattavasti mukavamman!

Ekologisempaa kenkien hoitoa


Kenkien hoito on kaiken a ja o. Jos minulta kysytään, kenkiä ei saa edes korkata ennen kuin ne on suojannut hyvin! Säilytän talvikenkiä aina pahvilaatikoissa, piilossa pölyltä. Hoidan ne perusteellisesti ennen kuin pakkaan ne vaatehuoneen ylähyllylle kevään saapuessa. Syksyn tullen on kuin kävisi joka kerta uudet kengät shoppailemassa, omat vanhat kengät ovat kuin uudet joka syksy!

Nyt kun meidän taloudessa tepastelee tuollainen mini-ihminen, jonka suuhun päätyy KAIKKI ellei sitä ole kukaan estämässä, olen yrittänyt valita puhdistusaineissa aina sen mahdollisimman ekologisen vaihtoehdon. Kengäthän meillä menee uuteen järjestykseen eteisessä ihan joka ikinen päivä, ja tyttö tykkää aina tasaisin väliajoin hieman maistella äidin ja iskän kenkiä... En halua ajatellakaan mitä kaikkea kengissä kotiin kulkeutuu, enkä siihen voi vaikuttaa, mutta siihen voin, mitä aineita kenkiini vapaaehtoisesti suihkin. Feetletin valikoimaa selatessani ilahduin, että tarjolla oli myös ekologisempi tuotesarja – ihan huippua! Ihan todella paljon mielummin suihkuttelen kenkiin luonnonmukaisempia tuotteita. Pedag Eco -sarjan tuotteet ovat biohajoavia, eivätkä ne sisällä liuottimia tai PFC-yhdisteitä (hyvä juttu PFC-yhdisteistä täällä).

Pikaopas kenkien hoitoon


Kenkien hoito kannattaa aloittaa hyvällä puhdistuksella. Ensin pinta harjataan ja puhdistetaan isoimmat pölyt pois. Jos kengät eivät ole kovin likaiset, pelkkä harjaus voi riittää. Jos haluat puhdistaa kengät perusteellisemmin, kannattaa kokeilla Pedagin Eco Pure Cleanser -puhdistussuihketta. Suihkauta muutama suihkaus puhdistettavalle pinnalle, harjaa kevyesti ja pyyhi lopuksi liinalla. Olen käyttänyt tähän operaatioon vanhoja t-paitoja tai sitten ihan asiaan kuuluvaa pehmeää puhdistusliinaa. 

feetlet.fi
feetlet.fi
feetlet.fi

Seuraavaksi vuorossa on hoito. Odota että puhdistusaine kuivuu ennen kuin lisäät mitään hoitotuotetta. Pintanahasta saa kauniin ja hyvännäköisen kun käyttää sille jälkikiillotettavaa hoitoainetta. Pedagin Deep Conditioner -syvähoitoaine syväpuhdistaa, hoitaa ja suojaa, ja se sisältää aloe veraa ja lanoliinia. Levitin tämän pintaan, odotin hetken ja sitten kiillotus puhtaalla liinalla. Valmis! Tai ei ihan, vielä yksi tärkeä vaihe...
feetlet.fi
feetlet.fi

...Eli kosteussuoja! Pedagin Natural Protector -kosteussuojasuihke  suojaa kestävästi ja tehokkaasti kaikkia materiaaleja lialta ja kosteudelta, sekä säilyttää materiaalin joustavana ja hengittävänä. Tämä on tuote, josta tulin kyllä erityisen iloiseksi; sitä voi nimittäin suihkuttaa sisätiloissa eikä sen suihkuttamisesta tule sitä tunnetta kuin olisi hengitellyt syvään jotain myrkkyjä. Nyt ei tarvitse aina lähteä pakoon takapihalle kun kenkiä hoitaa. Muistuttaisin vielä, että pelkän kosteussuojasuihkeen lisääminen pari kertaa vuodessa ei riitä, kengät nimittäin tarvitsevat myös hoitoa. Pelkkä suihke yleensä vain kuivattavaa nahan. Miettikää nyt, ei kai ihollekaan laiteta pelkkää kasvovettä, vaan sen lisäksi iho kaipaa (etenkin talvisin) rasvaa.

feetlet.fi
feetlet.fi


Tiivistettynä siis:

1. Puhdistus

2. Hoito

3. Suojaaminen

+ Extra

Tämä ei kenkien hoidossa ole niin olennainen osa, mutta halusin ottaa kokeiluun Pedagin Active fresh -kenkädeon, joka lupaa ympäristöystävällistä raikkautta neutralisoimalla hajuja. Sanotaanko nätisti nyt niin, että kun koko päivän kulkee tuolla paksut talvikengät jalassa, voisi olla ihan hyvä veto käyttää välillä jotain kenkädeoa!

feetlet.fi


Muista pohjalliset


Hoidon lisäksi kengistä on hyvä pitää huolta myös sisältä päin. Pohjallisia vaihtamalla pidät kenkien sisäosat paremmassa kunnossa, ja mikä tärkeintä; kengät ovat myös mukavammat kävellä. Jalkojen hyvä asento vaikuttaa koko kehoon, niin hyvässä kuin pahassakin. Huonot tai vääränlaiset kengät voivat aiheuttaa sen, että nilkka on väärässä asennossa, mikä vaikuttaa polveen, lonkkiin, alaselkään, yläselkään, hartioihin, ja kohta onkin koko kroppa sopivasti vänkyrällä. Terveys lähtee jaloista! Satsaus hyviin pohjallisiin on todellakin sen arvoista, ja tulee paljon halvemmaksi kuin monet fysioterapiakäynnit.

Mitä meidän tyttöön tulee, hänen kengissä ja pohjallisissa en aio koskaan pihistellä. Ensikenkien tulee ymmärtääkseni olla joustavat, ja tilasinkin juuri kävelemään oppineelle typykälle söpöt nahkatossut päiväkotiin ja muissa sisätiloissa käytettäväksi. Mutta talvikenkiin on syytä laittaa pohjalliset, sillä niissä tytön jalka hölskyy vaikka mitä villasukkaa sinne lisäisi. Feetletillä oli valikoimassa ihanan lämpöiset huopapohjalliset. Pohjallisten päällinen on villahuopaa, mikä pitää jalat lämpiminä ja imee hyvin kosteutta. Vahvistettu alapuoli pitää pohjallisen hyvin paikoillaan ja suorana kengässä. 

feetlet.fi

Meille aikuisille tilasin Pedag VIVA WINTER -villaiset tukipohjalliset. Päällinen on näissäkin villaa, ja pohjallisen välikerroksessa on eristävää high tech vaahtokumia ja pohjan alapuolella alumiinikerros. Talvikenkien salaisuus piilee siinä, että niissä tulee olla riittävän paksu ja lämpöä eristävä pohja. Usein talvikengissäkään ei välttämättä ole paksua pohjaa, ja varpaat palelee villavuoresta huolimatta. Lämpöä eristävällä pohjallisella pelastat siis vähän ohuemmatkin talvikengät! Lisäksi pohjallisissa on kantaan kohdistuvia iskuja vaimentava kantapehmuste ja sen muotoilu antaa tukea jalalle. Itselläni on liian matala jalan holvikaari, mikä kaipaa tukea kengiltä tai vähintäänkin pohjalliselta. Sanonpahan vaan, että nämä pohjalliset on taivas! Vaikka istunkin nykyään päivät toimistossa villasukat jalassa, on ihana lähteä iltapäivällä ulos tytön kanssa kun on hyvä kävellä eivätkä jalat väsy samaan tapaan kuin ennen.

Nyt minulla olisi tarjota teille lukijoille alennuskoodi Feetletin verkkokauppaan! Tilaa hoitotuotteet ja pohjalliset itsellesi ja perheellesi kotiin, tai anna käytännöllinen lahja läheiselle. Koodi on Essi15 ja sillä saat 15 % alennuksen koko ostoksesta postikuluja lukuunottamatta. Koodi on voimassa 31.1.2019 asti.

feetlet.fi
feetlet.fi
feetlet.fi
feetlet.fi
feetlet.fi

Lahjavinkki: itsetehdyt joulumakeiset

Jos minulta kysytään, niin jouluun kuuluu ehdottomasti herkuttelu. Se alkaa jo marraskuun lopussa, kun leivon ensimmäiset joulutortut, myöhemmin mukaan tulee piparit ja glögi, ja tänä jouluna meidän jälkiruokapöytään kuuluu myös itsetehdyt makeiset. 

Sain kunnian olla mukana tekemässä Instablogit-joulukalenteria, johon lupasin keksiä jotain jouluista herkkua. Itsetehdyt makeiset ovat kiva lahjaidea, tai sitten ne voi nauttia ihan omalla kotisohvalla viltin alla höyryävän glögin seurana! Tällä kertaa meidän makeistehtaassa syntyi jouluista piparifudgea ja appelsiinitryffeleitä. Piparifudgen salaisuus on piparkakkumausteessa ja päälle ripoteltavissa ihanasti rouskuvissa piparinmuruissa, tryffelit taas saavat kivaa raikkautta appelsiinista. Etenkin tryffeliin rakastuin, mutta kaummankin maku paranee sitä mukaa mitä kauemmin ne ovat olleet jääkaapissa.

Sain niin paljon kyselyitä näistä instassa, että jaan nyt reseptit täällä blogin puolella näihin herkkuihin! 


Jouluinen piparifudge



2 dl vispikermaa
2 dl sokeria
2 tlk siirappia
50 g voita
1 pkt Fazerin sinistä
1/2 tl piparkakkumaustetta
piparia murusteltuna

Mittaa kattilaan kerma, sokeri, siirappi ja voi. Kuumenna kiehuvaksi. Anna seoksen kiehua hiljalleen kuplien noin 15-25 minuuttia, kunnes se alkaa sakeentua kinuskimaiseksi. Tiputa pari pisaraa kylmään veteen – seos on valmista kun pisarat jähmettyvät vedessä. Varo keittämästä seosta liian pitkään, muuten rasva saattaa erottua massasta.

Rouhi suklaa veitsellä. Siirrä fudge liedeltä ja odota kunnes kupliminen lakkaa. Sulata suklaa fudgen joukkoon ja lisää piparkakkumauste. Kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (mulla oli käytössä 13 x 32 cm leipävuoka). Anna fudgen hieman jäähtyä ja ripottele päälle piparinmurut. 

Kun fudge on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi, siirrä se jääkaappiin. Kannattaa suojata vuoka, jotta jääkaapin hajut eivät tartu fudgeen. Leikkaa jähmettynyt fudge neliöiksi. Fudge säilyy jääkaapissa pari viikkoa.

appelsiinitryffeli
appelsiinitryffeli


Appelsiinitryffelit

(ohje täältä)

1 dl kuohukermaa
50 g voita
300 g tummaa suklaata
100 g mietoa maitorahkaa
1 appelsiinin raastettu kuori
1 tl sormisuolaa


Kiehauta kerma ja voi kattilassa. Ota kattila pois levyltä. Paloittele suklaa, sekoita se kerma-voiseokseen ja anna sulaa. Lisää rahka ja appelsiinin kuori. Kaada seos vuokaan (noin 15 x 20 cm). Ripottele päälle suolaa ja anna jähmettyä jääkaapissa. Leikkaa ruuduiksi terävällä veitsellä.

Kääri makeat herkut kauniisti pakettiin, sujauta glögin kanssa lahjakassiin ja ilahduta ystävää pienellä yllätyksellä ♡




1 -vuotias

Se on hassua, miten niin pieni kuin 1-vuotias voi jo olla niin omalaatuinen; iso persoona pienessä ihmisessä. Miten paljon eri piirteitä hänessä jo on, vaikkei elämää ole takana kuin 365 päivää. Ja ne 365 päivää meni muuten ihan silmänräpäyksessä. Noin tuhannetta kertaa totean täälläkin, että aika – se kyllä sai uuden merkityksen äidiksi tultuani. Olen tasan kerran viimeisen vuoden aikana ollut tylsistynyt siihen, ettei aika kulu. Se oli silloin, kun istuin Mikkelin keskussairaalan päivystyksessä kolme tuntia, sillä kesällä ei saanut mistään tavallisia lääkäriaikoja vauvalle, jolla oli korvatulehdus. Jouduimme siis jonottamaan päivystyksessä alle vuoden ikäisen vauvan kanssa, ihan vain jotta saisimme antibiootin pikkuiselle. Ei siitä sen enempää, mutta tuolloin muistan kironneeni sitä miten hitaasti aika mateli. Noin muuten aika on kulunut kuin pikakelauksella!

Kuukausi kuukaudelta on ollut aina vain vaikeampaa kirjoittaa mitään tyttöön liittyvää. Joka kuukausi tulee jotain uutta, jotain persoonallista, jotain sellaista mistä vain tyttö pitää tai ei pidä, jokin uusi taito, hassu sana tai uusi hullunkurinen pylly pystyssä -nukkumisasento. Ne on sellaisia asioita, jotka koko ajan enemmän ja enemmän haluaisi pitää vain itsellään. Tai siis, tottakai kavereille, perheelle ja sukulaisille lähettelen edelleen auliisti katso Lilja syö klementiiniä -videoita, mutta puhunkin nyt tästä blogista. Me nimittäin miehen kanssa tehtiin jo vuosi sitten periaatepäätös, että tytön täyttäessä vuoden ei julkaistaisi enää kasvokuvia netissä. Ajateltiin että katsotaan sitten miltä tuntuu. Aika hyvin me arvattiin, että nyt ei tunnu enää luontevalta jakaa kuvia lapsestaan netissä "koko maailmalle" (no ei nyt sentään, jollekin pari tuhatta lukijaa kuukaudessa on vähän, mutta mulle se on paljon ja se hirvittää.)

Ajattelin joskus, että höpsis, lapsi on niin iso osa elämää että olisi hassua olla jakamatta mitään hänestä! Mutta kappas, tässä sitä ollaan, lyömässä virtuaalisesti ns. luukkuja kiinni. Ehkä syytän tästä hieman jonkinlaista someähkyä, tai uutta tietosuoja-asetusta, tai kaikkia väärinkäytös-, identiteettivarkaus- ja kidnappaus-tarinoita ja muutenkin sellaista lisääntynyttä orwellilaista "isoveli valvoo" -meininkiä, mikä tuntuu vallitsevan yhteiskunnassa. On jotenkin älyttömän virkistävää tulla kotiin, heittää puhelin jorpakkoon ja keskittyä olennaiseen, eli niihin ihmisiin siellä kotona. Huomasin, että tytön aloittaessa päiväkodin ja minun aloittaessa opiskelun/työt, aloin vähentää radikaalisti kaikkien digilaitteiden käyttöä. Hyvä ystävänikin kirjoitti aiheesta hetki sitten, ja sielläkin ollaan huomattu somettomuuden virkistävä vaikutus. Itseä ei tavallaan ahdista some, koska saan sieltä inspiraatiota. Mutta se penteleen aika, sitä kun on nykyään niin vähän, enkä halua kuluttaa sitä turhiin asioihin.

En nyt kuitenkaan ajatellut ihan tuppisuuksi vetäytyä meidän perhe-elämän suhteen, onhan tämä perhepainoitteinen blogi, mutta jonkinlaista uutta rajanvetoa aion tehdä tästä eteenpäin. Voisin myös ehkä kirjoittaa ihan omaan postaukseen enemmänkin aiheesta lapset & some, siitä kun tuntuu riittävän juttua, ja aihe on pyörinyt itsellä mielessä enemmänkin viime aikoina. Mitä on lapsen sananvapaus? Kuka määrittelee missä menee lapsen yksityisyyden raja? Milloin lapsi tosiasiassa ymmärtää mitä on some? Ymmärretäänkö mekään ihan täysin sen voimaa?

Varmasti tulen kirjoittamaan meidän touhuista jatkossakin, mutta ainakin toistaiseksi tämä on viimeinen postaus jossa kerron nimenomaan tytön kuulumisia.



Viime aikoina tyttö on:

- Oppinut laulamaan Ihhahhaa. Oikealla sävelellä ja oikeassa tahdissa, sanat vain puuttuu. Eräänä iltana tyttö vain avasi suunsa ja alkoi laulaa "ihhahhaa, ihhahhaa, ihhahhaaa!" Hän on niin suloinen, kun puuhastelee tärkeitä juttujaan ja samalla hyräilee ihhahhhhaaaaa.
- Seissyt niin tukevasti pikkujaloillaan, että on vain ajan kysymys, milloin hän oppii kävelemään. Muutama tasapainoa korjaava askel ollaan otettu jo, mutta vielä ei uskalleta mennä kunnolla eteenpäin. Minkäänlaista "kävelyavustusta" tyttö ei ota vastaan, hän haluaa selvästikin tehdä kaiken ihan itse.
- Nukkunut ihan mielettömän hyvin. Nukahtaminen on välillä hankalaa, kun pitäisi sängyssäkin seistä ja kokeilla mites se nyt onnistuukaan. Mutta sitten kun tyttö nukkuu, hän myös nukkuu. Harvemmin herää enää öisin, ehkä silloin tällöin kerran yössä. Halleluja sanon vaan, hän nukkuu!
- Juonut antaumuksella maitoa. Yks kaks tyttö hyväksyi nokkamukin osaksi ruokailuaan, ja hörppii siitä kylmää maitoa niin ahneesti, että ihan hengästyttää aina juomisen jälkeen. Mistään maitoallergiasta ei siis ole enää tietoakaan, toisin kuin sitä vähän jossain vaiheessa pelkäsin. Muutaman kerran tyttö on saanut pienempänä allergisen reaktion maitopohjaisesta korvikkeesta, mutta enää ei tule mitään oireita. Kananmunaa en ole uskaltanut sellaisenaan antaa, mutta on tyttö syönyt mm. sen vierustoverilta nappamansa korvapuustin, jossa kyllä oli käytetty kananmunaa, eikä siitäkään mitään tullut. Ainoa este tytön ja kananmunan välillä olen siis minä, kröhöm.
- Lukenut suurella ilolla kirjoja. On niin hellyyttävää, kun tullaan jostain kotiin, ja heti kun tytöltä saa riisuttua vaatteet hän konttaa salamannopeasti kirjojensa luokse ja alkaa "lukea" = käännellä sivuja, osoitella kuvia ja omalla vauvan (taaperon) kielellään kertoilla mitä kuvissa on. Tytön suurinta huvia on kun jompi kumpi vanhemmista lukee hänelle. Toivon todellakin että tyttö oppii meiltä lukemisen ilon! Tein koulutyötä varten hieman tutkimusta digitalisaatiosta kouluissa, ja huolestuin tuloksista. Monet nuoret eivät enää lue, eivätkä jaksa keskittyä pitkiin teksteihin. Siis eivät jaksa lukea edes yhtä artikkelia alusta loppuun, saati sitten kirjaa. Lukemisen tärkeydestäkin saisin varmaan kirjan kirjoitettua (heh), ehkä siitä lisää joskus myöhemmin.


Diy eukalyptuskranssi

Hei täältä joulufiilistelyn keskeltä! 

Tänään aamulla kirjoitin instagramiin, että väsyttää niin paljon ettei meinaa pystyssä pysyä, ja ehdotin jos otettaisiin Korkeasaaren karhuista mallia ja mentäis parin kuukauden talviunille koko Suomi. Töissä oli niin tahmea aamu, ettei työnteosta meinannut kerta kaikkiaan tulla mitään. Olisi tehnyt mieli kadota toimiston oleskelutilan sohvalle "kahvitauolle" torkkumaan.

Töistä päästyäni hain päiväkodista tytön, joka posket punaisina ulkona olemisesta oli niin valmis päiväunille, että nukahti oikeastaan heti kun hänet viritin turvaistuimeen. Silmät oli jo puoliummessa kun napsautin turvavyöt kiinni, ja hymyilytti kun mietin mitä päiväkodintäti oli kertonut päivästä. Lilja kuulemma näytti koko päivän siltä, että kohta lähtee kävelemään. Sitä me eilen alakerrassa asuvan pikkuserkkunikin kanssa katsottiin, kun istuttiin iltaglögeillä heidän luonaan. Nämä ovat siis viimeiset päivät kun ei ihan kirjaimellisesti tarvitse juosta tytön perässä joka minuutti, oh lord. Mutta toisaalta taas, en malta millään odottaa milloin tyttö ensiaskeleensa ottaa, se on jotenkin niin iso kehitysaskel!

Mutta takaisin kotimatkaan. Kuuntelin hyvää musiikkia ja ajelin kotiin päin, ajatuksena käydä ruokakaupassa ja lempikukkakaupassani. Siinä ajellessa katselin, kun hiljalleen alkoi sataa lunta, ja oli niin kaunista, kun lumi pyörteili tuulen mukana. Aamun väsymys oli tipotiessään, ja tilalle tuli joulumieli oikein isolla J:llä. Kun hetkeksi unohtaa kiireen ja keskittyy siihen kuluvaan hetkeen – sitä se joulu kai on. Karhut nukkuvat tyytyväisinä talviunta, mutta en mä tätä julmysiä vaihtaisi mihinkään. 

Tulin kotiin, sytytin kynttilät, laitoin joululistan soimaan Spotifystä ja pistin kranssipajan pystyyn keittiönpöydälle. Tyttö nukkui edelleen päiväuniaan, ja sain ihan omassa rauhassa puuhata kranssin parissa. Luottokukkakauppiaani Teija oli taas jälleen kerran ihana ja antoi hyviä vinkkejä kranssin tekoon. Hän neuvoi, että lopputuloksesta tulee eläväisempi, jos yhdistelee eukalyptuksen eri lajikkeita keskenään. Ja totta, kranssista tuli niin kiva!  Näitä on näkynyt vähän joka puolella, ettei tämä nyt kaikista omaperäisin joulukoriste ole, mutta mitäs se haittaa. Tästä lähtien eukalyptuskranssi kuuluu vakiovarusteena meidän jouluun.


Virittelin kranssin juuttinarulla astiakaapin oveen, josta se ilostuttaa nyt joka kerta kun oleilee keittiössä ja olohuoneessa!

Kranssin teko on helppoa, tarvitsen vain

- erilaisia eukalyptuksen oksia
- ohutta rautalankaa (käytin kukkakaupasta ostettua vihreää taipuisaa rautalankaa)
- rautakehikon, tai paksumpaa rautalankaa josta saa itse viriteltyä pohjan
- juutti- tai muuta narua kranssin kiinnitykseen
- sakset/pihdit

Kiinnitä oksat parista kohtaa kiinni kehikkoon, jotta ne asettuvat kauniisti. Kokeile rohkeasti yhdistellä eri oksia! Tähän kranssiin käytin kolmea erilaista eukalyptuslajiketta, ja kiinnitin oksia osittain päällekäin koko kehikon ympäri. Kivan kranssin saisi niinkin, että laittaisi oksia vain tuohon alaosaan.

Tästä lähtien lupaan itselleni ainakin kerran päivässä unohtaa kiireet, kauppalistat ja suunnitelmat, ja pysähtyä edes hetkeksi, ettei koko joulu mene tässä kaamosväsymyksessä ja horroksessa. Rauhallista viikonalkua hyvät lukijat!

Ensimmäinen hääpuvun sovitus



Hei pitkästä aikaa ja hyvää joulukuun ensimmäistä!

Tällä viikolla olen mm.

- Selvinnyt hengissä englannin presentaatiosta. Kerroin aiemmin, että jännitän esiintymistä aivan helkkaristi niin kuin taisin asian itse muotoilla. Voin paljastaa myöhemmin, miten esityksen kanssa kävi...

- Laittanut joulua kotiin. Hyasintit alkavat kukkia ja ihana tuoksu vähitellen valtaa olohuoneen, amaryllistä edelleen houkuttelen hyvällä hoidolla puhkeamaan kukkaan. Keittiön ikkunaan on ilmestynyt verhokappa ja joulutähti. Ostin joulun tuoksuisen kynttilän, jota en ole raaskinut vielä polttaa. Joululehdet on kaivettu astiakaapin uumenista esiin, ne eivät mene pois muodista – joulumieltymysteni suhteen olen järkähtämätön.

- Leiponut makeita jouluherkkuja, ostanut joulukukkia ja käynyt pihalta hakemassa kuusenhavuja rekvisiitaksi. Näistä kuvauksista ihan pian lisää!

- Hypistellyt Novitan paksua villalankaa, joka majailee edelleen lankakorissani ja odottaa tulevaisuuttaan villapipona. Oikeanlaiset puikot vain puuttuu (miksi minulla on vain 60 senttisiä pyöröpuikkoja, missä kaikki 40 senttiset ovat? Täytyy poiketa läheiseen käsityökauppaan), enkä malta odottaa että pääsen aloittamaan työn!

- Pursunnut ideoita bloggaamisen suhteen. Haaveilen että olisi yksi kokonainen päivä, josta koko valoisan ajan käyttäisin valokuvaamiseen (paino sanalla valokuvaus, blogiklisee numero 1; valon vähäisyys marraskuussa) ja valottoman kirjoittamiseen. 

- Nauranut katketakseni töissä, kun eräs mies ilmoitti, että menee vaihdattamaan autoonsa ikkunalasit. Meinaatko että tuulilasin? Mieskin nauroi ihan yhtä makeasti langan toisessa päässä.

- Ihmetellyt jälleen kerran sitä, miten nopeasti tyttö kasvaa. Jouduin tytön vaatelipaston kuukausittaista inventaariota tehdessäni heittämään 70 % vaatteista "liian pieniä" -pinoon. Onneksi kohta on joulualet, pitää nimittäin taas vaihteeksi hankkia kasa pikkupukineita.


* * *

Tänään on ollut ihana, ikimuistoinen päivä. Olin sopinut kahteen eri hääpukuliikkeeseen sovitusajan, ja kutsuin mukaan tietenkin kaikki kolme kaasoa. Alkuun näytti jo siltä, etten ehdi ensimmäiseen sovitukseen, kun parkkiautomaatti ei toiminut, eikä toista näkynyt lähimaillakaan. Juttelin jonkun miehen kanssa, joka myös mietti jättääkö auton siihen vai etsiäkö uusi parkkipaikka. Kerroin mihin olen menossa, ja tuskailin kun olin jo myöhässä autosäädön takia. Mies sanoi "sulla on tärkeämpääkin tekemistä, et sä tota voi jättää väliin! Nyt meet jo!" Joskus sitä ei vaan osaa ajatella selkeästi kiireessä, joten siis kiitos sinä tuntematon mies!

Mulla oli jo valmiiksi aika selvä visio, minkä tyylisistä mekoista olen kiinnostunut; vähän boho, hieman levenevä helma ja mieluiten tyköistuva yläosa. Sovitin tänään varmaan yhteensä 10 eri mekkoa, ja kolme niistä jäi kummittelemaan mieleeni. Katsotaan mikä fiilis on huomenna herätessä – tunnen itseni sen verran hyvin että tarvitsen aikaa päätöksenteolle. Se on vähän rasittava piirre välillä, mutta en voi sille mitään. Toisaalta ei mikään ihmekään, kun mekkobudjetti pyörii kuitenkin tuhannessa eurossa. Sopii sitä valintaa miettiäkin!


Sovitusten jälkeen suuntasimme lounaalle ruotimaan hääpukuehdokkaita. Samalla pidettiin hääpalaveria, ja ehkä ihan vähän tunsin pistelyä mahanpohjassa, kun tajusin ettei häihin ole  enää kuin 7 kuukautta. Onneksi on bestmanit ja kaasot, joiden puoleen kääntyä jos tuntuu siltä, että iskee paniikki! 

Ostin eilen paksun häälehden kotiin selailtavaksi, ja ajattelin nyt sytyttää kynttilät, nostaa jalat ylös ja jatkaa iltaa häähumussa. Palataan toivottavasti pian!




Neulottu vauvan myssy


Heippa!


Onpas taas vierähtänyt useampi päivä edellisestä postauksesta. Täällä on arki vienyt mennessään, ja ne vähäiset hetket kun ehtii olla hetken paikallaan menee tytön kanssa leikkiessä, ei läppärin ruutua tuijottaessa. Asiat tärkeysjärjestykseen ja niin edelleen, mutta voi että mikä motivaatio mulla olisikaan blogin pariin! Kuvia ja ideoita olisi kyllä jonoksi asti, mutta missä välissä sitä kerkeis, siinäpä kysymys ;) Pitää vaan tehdä enemmän aikaa blogillekin, kun tästä saa kuitenkin niin paljon iloa.

Viime aikoina on myös tullut kahviteltua ihan urakalla, kun pari viikkoa sitten juhlittiin tytön synttäreitä (kolmena päivänä tuli vieraita), sitten miehen sisko kävi kylässä, sen jälkeen juhlistettiin isänpäivää, ja eilen pyörähdettiin tytön kanssa yksillä 2 v. synttäreillä pääkaupunkiseudulla. Mies jäi kipeänä kotiin, ja huomasin ajattelevani että niin ihanaa kuin synttäreillä käyminen olikin, olisi myös ihan parasta olla kotona yksin kokonainen päivä! Sitä nimittäin saa harvemmin ihan omassa rauhassa olla ja olla tekemättä mitään (tai mun tapauksessa puuhastella vähän yhtä jos toista.)

Tajusin tässä myös, että jouluun on enää viitisen viikkoa, kääk! Jostain kehitin kunnon jouluinnostuksen, ja tekisi kovasti mieli vaihtaa olohuoneeseen punainen villamatto ja jouluisemmat tyynynpäälliset, käydä ostamassa kasa hyasintteja kotiin ja ripustella vähän jouluvaloja parvekkeelle ja ikkunoihin. Glögiä, pipareita ja joulutorttuja ollaan täällä kyllä jo hyvillä mielin nautiskeltu, mutta eikös nyt voisi jo laittaa kotiinkin vähän joulua, eikö? :D

Käsitöitäkin olen jonkun verran aloitellut, ja tehnyt niitä aina vähän kerrallaan kun sellainen hetki on ollut, tai kun olen tarvinnut pienen tauon tenttiin lukemisesta. Aloitin pari viikkoa sitten neulomaan tytölle villamyssyä Dropsin babymerinovillasta. Hitaasti mutta varmasti, ja nyt se on valmis! Ohje on Novitan, mutta lisäsin vielä söpön pikkutupsun päälaelle.

vauvanmyssy
vauvanmyssy
vauvan myssy
vauvanmyssy
vauvanmyssy
vauvanmyssy

Aika suloinen siitä tuli, vai mitä olette mieltä? :)

Tein myssyn koossa 80, mutta ohjeessa on silmukkamäärät myös koolle 60 ja 70. 




Vauvan kypärämyssy




Luo 40 s ja neulo ainaoikeaa.

1. krs: (op) Neulo 2 o, lisää 1 s (tee langankierto kiertäen puikolle, niin neulokseen ei tule reikää), neulo kunnes puikolla on jäljellä 4 s, neulo 2 o yhteen ja 2 o.

2. krs: ainaoikeaa

Tee jatkossakin kaikki kavennukset ja lisäykset kahden silmukan sisäpuolella reunasta.
Toista 1-2 kerroksia yhteensä 18 kertaa (= 36 krs.)

Kavenna sitten kerroksen alussa ja lisää lopussa yhteensä 18 kertaa (= 36 krs.)

Lisää kerroksen alussa ja kavenna lopussa 9 kertaa.

Olet kappaleen puolivälissä.

Kavenna sitten kerroksen alussa ja lisää lopussa 9 kertaa.

Lisää alussa ja kavenna lopussa 18 kertaa.

Kavenna alussa ja lisää lopussa 18 kertaa. Päätä silmukat.

Ompele myssyn reunat yhteen.

Solmimisnauha: Luo 4 s sukkapuikolle ja neulo 4 s oikein. Älä käännä työtä, vaan liu'uta silmukat ja lanka puikon toiseen päähän ja neulo 4 s (tätä pohdiskelin hetken, mutta on hyvin yksinkertaista.) Toista tätä kunnes nauhan pituus on noin 20 cm. Tee toinen nauha samoin ja kiinnitä nauhat myssyn sivuille.

Tupsu: Leikkaa malliksi ympyrän mallinen pala paperia. (Käytin tähän mallina suolasirottimen pohjaa, ja just passelin kokoinen tupsu tuli.)

Taittele paperinpala kolmeen kertaan ja leikkaa kärjestä pala pois. Mitä isomman palan leikkaat, sitä enemmän lankaa tupsuun mahtuu ja sitä tuuheampi siitä tulee.

Leikkaa pahvista (leikkasin kaurahiutalepakkauksesta) mallin mukaan kaksi ympyrää, ja piirrä niihin paperimallin mukaan sisempi ympyrä, johon villalanka kieputetaan.

Ota villalankaa esim. 4 metriä, ja taittele se kaksinkerroin. Asettele langanpäät pahvin palojen väliin, ja ala kieputtaa villalankaa pahvipalojen sisärenkaan ympäri. Otin aluksi ihan liian vähän lankaa, ja lisäilin sitä varmaan kolmeen kertaan ennen kuin lankaa oli mielestäni tarpeeksi. Sellainen liian harva tupsu olisi ollut katastrofi! Loppuvaiheessa kannattaa käyttää neulaa langan kieputteluun, kun sisärengas alkaa käydä jo ahtaaksi. Lopuksi pidä kiinni renkaan sisäosasta ja leikkaa langanpäät auki reunoilta. Ujuta langanpätkä pahvinpalojen väliin, kiristä ja tee kunnon solmu. Leikkaa pahvit pois, siisti tupsu ja kiinnitä myssyyn. Valmis!

Jos tulee jotain kysyttävää, niin kysy! Tässä olisi taas kiva lahjaidea vastasyntyneelle vauvalle, ristiäisiin tai sitten muuten vaan vähän isommalle vauvalle. Luulen että tämä ei ehkä päiväkotiin tule käyttöön meidän tytölle, tuolla ulkona kun tuppaa tuulemaan niin kovin ja päikyssä kuitenkin ulkoillaan paljon. Ehkä tämä tulee käyttöön ennemmin sit kauppareissuille, vaunulenkeille ja muille vähän lyhyemmille ulkoiluille :)