Featured Slider

INSTAGRAM -ARVONTA

Ajattelin tulla tänne bloginkin puolelle vinkkaamaan, että nyt jos koskaan kannattaa ottaa mun Instatili seurantaan, sillä siellä on käynnissä huikea arvonta!

Arvon yhdelle onnekkaalle kolmen norsun vaunulelun & virkatun tuttinauhan ♡ Arvonta päättyy ensi sunnuntaina 18.8.2019 klo 21:00, osallistuminen ja osallistumisohjeet Instagramissa.

Arvontaan pääset TÄSTÄ 


virkattututtinauha

virkattututtinauha



virkattututtinauha

Vaunulelu on kiva idea baby shower- tai ristiäislahjaksi – tai sitten ihan omaa vauvaa vaunulenkeille ilahduttamaan. Teen lelut toiveiden mukaan tilaustyönä, langat ja helmet saat valita itse. Tuttinauhoja teen virkattuna ja helmillä, päähän voit valita kumisen renkaan tai virkatun lenkin, riippuen siitä tuleeko nauha minkälaiseen tuttiin kiinni.

Kolmen norsun vaunulelu 40 €
Yhden norsun vaunulelu 15 €
Kolmen norsun + yhden norsun lelu pakettina 50 €
Tuttinauha 8 €

Hintoihin lisätään postikulut.

Vaunulelujen ja tuttinauhojen lisäksi teen myös kestovanulappuja, joita voit tilata 10 kpl erissä (20 € / pkt).

Tilaukset sähköpostiin ikkunalaudalla@outlook.com tai Instagramissa yksityisviestillä ♡




Miksi vaihdoimme päiväkotia viime hetkellä

Heippa pitkästä aikaa!

Viime aikoina blogi on päivittynyt hyvin laiskaan tahtiin, tai en sanoisi laiskaan, sillä laiskottelusta ei voi mun kalenterin kohdalla puhua! Pikemminkin kiireisen elämäntilanteen sanelemana on blogi jäänyt harmillisen vähälle huomiolle. Jos meno jatkuisi tällaisena tästä tulevaisuuteen, olisi tehtävä joitain muutoksia. Töitä vähemmän, tilaustyöt lopetettava tai blogin jäätävä tauolle. Mutta päivätöissä viimeinen työpäivä häämöttää jo, sillä ensi viikon perjantai on äitiysloman ensimmäinen päivä! Se tarkoittaa siis sitä, että aikaa vapautuu ihan hurjasti kaikkeen muuhun, mm. bloggaamiseen, ja sekös mua ilostuttaa. En ole halunnut lopettaa blogia, sillä tämä on mulle edelleen sellainen harrastus ja oma juttu, joka jaksaa motivoida ja inspiroida. 

Mutta höpinät sikseen, tänään ajattelin tulla kertomaan mitä meille oikein kuuluu.




Töistä päiväkodin kautta kotiin kahdessa tunnissa


En muista olenko täällä avautunut meidän keväisestä päiväkoti-koti-työt-säädöstä. Mies suurimmaksi osaksi vei ja haki Liljan päiväkotiin, sillä mies kulki autolla ja minä bussilla ja kävellen. Päiväkoti oli meidän kotoa puolen tunnin bussimatkan päässä, yliopistolta käveli sinne vartissa. Päiväkotipaikkaa piti hakea 4kk ennen aloitusta, mutta emme tuolloin vielä tienneet mistä saadaan vuokrattua asunto. Tästä syystä päiväkoti oli ennemminkin yliopistoa kuin kotia lähellä. 

Niinä päivinä kun pääsin aiemmin töistä tai koulusta lähtemään, olisi tuntunut tosi kurjalta lähteä vain yksinään kotiin ja antaa Liljan odotella päiväkodissa että mies pääsee hakemaan. En halunnut että Lilja joutuu yhtään pidempiä päiviä siellä olemaan, joten mielelläni uhrasin vapaa-ajastani kevään aikana ihan älyttömästi tunteja siihen että hain bussilla kulkien tytön päiväkodista. Keväällä paukkupakkasilla/loskasäällä meni parhaimmillaan yhteenä melkein kolme tuntia että pääsin tuon muutaman kilometrin matkan työpaikalta päiväkotia lähimmälle bussipysäkille, siitä kävellen päiväkodille ja samaa reittiä takaisin ja bussilla kotiin. Ratikkatyömaan takia auki revitty Tampereen keskusta ei nopeuttanut matkantekoa tietenkään yhtään, vaan puuroutti liikenteen ihan kunnolla ruuhka-aikaan. Tai oikeastaan mihin vain aikaan.

Emme halunneet kuitenkaan kesken vuoden hakea Liljalle uutta paikkaa lähempää kotoa, koska haluttiin minimoida kaikki ylimääräiset "turhat" muutokset muutenkin niin hektisessä arjessa kaikkine aikatauluineen. Näin jälkikäteen ajateltuna en tiedä oliko tämäkään ratkaisu loppujen lopuksi yhtään sen parempi, kun Lilja joutui olemaan päiväkodissa pitkiä päiviä ja sen lisäksi vielä kököttämään kahdessa eri bussissa ennen kuin päästiin kotiin. Sekä minä että Lilja kiristeltiin hampaita harva se päivä, Lilja rimpuili rattaissa ja heitteli turhautuneena kaiken bussin lattialle, josta minä naama punaisena noukin milloin tuttia ja milloin maissinaksua takaisin armaalle jälkikasvulleni. Kotiin tultiin aina ihan rättiväsyneenä ja ärsyyntyneenä. Vaikka olisin päässyt neljältä töistä, oltiin parhaimmillaan lähes kuudelta joka kerta kotona. En hakenut Liljaa joka päivä, mutta aika monesti viikon aikana kuitenkin.

Raskauden edetessä alkoi usko, toivo ja voimat totaalisesti loppua. Olin niin kypsä tilanteeseen että aloin eräs kaunis päivä itkeä keskellä katua kun en jaksanut enää. Hyvä esimerkki mun periksiantamattomuudesta – jaksan välillä asioita ns. liian pitkään. Pitäisi osata luovuttaa aikaisemmin. Mutta kun ajattelin että lapsen eteen mitä vaan. Mutta opin sen että panostaminen itseensä ja hyvinvointiinsa on ehkä parasta mitä lapselleen voi tehdä, siitä lähtee kaikki. Väsynyt ja kiukkuinen äiti ei todellakaan ole hyväksi lapselle kun vihdoin päästään pitkän päivän jälkeen kotiin.

Bussien kanssa tuskailu loppui tuohon hermoromahduspäivään, jolloin mun mielestä jäljellä oli vaihtoehdot a) irtisanoudun töistä b) ostan auton. Lopulta oli vielä vaihtoehto c) mies korjaa prätkän ja minä pääsen autolla joka päivä töihin. Tuona samana päivänä prätkä tuli kuntoon ja seuraavana päivänä oltiin Liljan kanssa 16.30 kotona syömässä päivällistä, niin kuin normaalit ihmiset. Olin päässyt neljältä töistä ja puolessa tunnissa olin hakenut tytön, ajanut kotiin ja ehtinyt vielä lämmittää meille ruoankin. Olin niin helpottunut ja onnellinen että itketti!




Uusi päiväkoti kodin läheltä


Emme kuitenkaan ihan tampioita olleet tämän päiväkotisäädön kanssa, sillä haimme tottakai päiväkodin vaihtoa keväällä kun haut alkoivat. Meidän kotoa viiden minuutin kävelymatkan päässä on kivanoloinen päiväkoti, jonka laitoimme ensimmäiseksi hakuvaihtoehdoksi. Alle viikko hakemuksen lähettämisestä päiväkodista soitettiin ja ilmoitettiin että Lilja saa sieltä paikan, ja siirto olisi kesälomapäivystyksen jälkeen 5. elokuuta.

Kävimme Liljan kanssa tutustumassa päiväkotiin kesäkuun alussa, ja intoa tihkuen kävelimme aamupäivästä tutustumaan. Fiilistelin koko viiden minuutin kävelymatkan sitä miten lähellä tuleva päiväkoti onkaan! 

"Tästä me sitten kolme kertaa viikossa mennään ja vauvan kanssa haetaan isosisko päikystä!"

Kun pääsimme päiväkodin pihaan, järkytyin. Rakennuksen edessä on kiva iso piha, joka on kuitenkin tarkoitettu vain isommille lapsille. Päiväkodin piha oli pieni aidattu asfalttialue rakennuksen sisäpihalla, jolla oli yksi vauvakeinu, aidattu puu ja hiekkalaatikko. That's it! Okei, ei se mitään. Lilja käy täällä vain kolme kertaa viikossa, kyllä tää tästä paranee. Mentiin tutustumaan, ja päiväkodin työntekijä kertoi hieman hermostuneena, että heillä on samassa ryhmässä 38 lasta ja 6 aikuista. Matikka ei ole koskaan ollut mun vahva puoli, mutta kyllä munkin matikalla laskin että toihan on aivan liian vähän. Liljan edellinen päiväkoti oli aivan ihana pihoineen ja hoitajineen, joita oli sen kolme 12 lasta kohden. 38 lasta ja 6 aikuista ei mun mielestä riitä, kun ryhmässä on pieniä lapsia, osa alle vuoden ikäisiä vauvoja. Päiväkoti oli koulun yhteydessä, ja koko talossa oli aikamoinen hälinä. Siis onhan päiväkodissa hälinää, mutta mun mielestä siellä oli vaan ihan liikaa meininkiä noin pienille. 

Kotimatkalla soitin miehelle ja ystävälle paniikkipuhelun ja yritin jotenkin järkeistää näkemääni ja kuulemaani. Tultiin miehen kanssa siihen tulokseen, että katsotaan miten sujuu, eihän lapsi sitä karua pihaa välttämättä katso samalla tavalla kuin aikuinen. Tai huomaa lapsilaumaa ja hoitajavajausta. Huoh. Vielä samalla viikolla soitin epätoivoisen puhelun läheiseen yksityiseen päiväkotiin ja kyselin, olisiko heillä jotenkin ihmeenkaupalla vapaana vielä paikkaa yhdelle pienelle alle 2-vuotiaalle, sellainen Liljan mentävä pienen pieni paikka edes. Mutta ei tietenkään, kaikki paikat oli kesäkuuhun mennessä jo tietysti jaettu. Jätin asian sikseen ja päätin kieltäytyä ajattelemasta asiaa sen enempää ennen elokuun alkua.

Kuvat viime viikonlopun luontoretkeltä kun käytiin isovanhempien mökillä maalla.


Päiväkoti vaihtui lennossa


Viime viikolla sain kuitenkin jonkun päähänpiston, ja töissä ollessani naputtelin sähköpostin tuohon yksityiseen päiväkotiin. Ajattelin että jos kuitenkin jotain muutoksia on kesän aikana tapahtunut, eihän sitä koskaan tiedä. Lähetin sähköpostin maanantaina tai tiistaina, ja keskiviikkona päiväkodin johtaja soitti ja sanoi, että heillä olisi juuri pienten ryhmästä paikka vapaana, 15 päivää kuukaudessa. Joku perhe oli muuttanut kesän aikana ja paikka vapautunut. Olin ihan äimänkäkenä ja sopersin, että voitaisiinko tulla tutustumaan. Soitin miehelle, joka sanoi että ehdottomasti sinne jos vaan onnistuu. Seuraavana päivänä kävin tutustumassa päiväkotiin, ja se oli aivan ihana. Järven rannalla, iso piha (ei asfaltilla päällystetty) ja enemmän kuin yksi keinu. 12 lasta ja 3 aikuista, jokaiselle ryhmälle omat ruokailu- ja leikkihuoneet. Päiväkodin painotus on luonto ja kierrätys. Ihan täydellistä!

Perjantaina hoidettiin paperihommat ja sovittiin, että ensi maanantaina 5.8. tuodaan Lilja sittenkin sinne. Alle viikossa siis vaihtuikin päiväkoti toiseen, ja pääsin siitä epämääräisestä ahdistuksesta eroon joka vaivasi kun mietin tulevaa syksyä.

Tänään kun hain Liljan päiväkodista, hän tepasteli iloisena pihalla keltaisessa sadetakissaan. Päiväkotitäti kertoi, että he olivat käyneet tänään luontoretkellä ja nähneet siellä sorsia, syöneet villivadelmia ja puhaltaneet puhalluskukkia. Lilja oli nukkunut kahden tunnin päiväunet, syönyt hyvin ja ollut tyytyväinen ja hyväntuulinen koko päivän. Lähdin neljältä töistä ja 16.20 oltiin Liljan kanssa kotona eteisessä riisumassa.

Päiväkodin aloituksesta ja siitä miksi Lilja jatkaa päiväkodissa mun jäädessä äitiyslomalle kerron sitten joku toinen kerta, sillä muuten tästä tulisi aivan megapitkä postaus, jota ei kukaan jaksaisi lukea! 

Yhtenä vinkkinä vaan sanon päiväkotiasioita miettiville vanhemmille: tee elämästä mahdollisimman helppoa, äläkä väkisin yritä jaksaa tilanteessa jossa ei ole mitään järkeä.

Mutta nyt muihin puuhiin, kuulemisiin!