Featured Slider

Kestävämpiä leluja

Kaupallinen yhteistyö / Pikku Kaspian

____________


Heissan!

Täällä ollaan yritetty heräillä kevääseen. Mikä siinä onkin, että kun ensimmäiset auringonsäteet pilkistävät vihdoinkin pilvenraosta monen kuukauden pimeyden jälkeen, itselle ainakin iskee ihan älytön väsymys? Ja sama ilmiö tapahtuu ihan joka ikinen kevät. Ei mutta, en halua todellakaan valittaa, ihanaa kun on ollut valoisampaa. Tässä yksi päivä aamulenkillä kävellessäni olin tuntevinani vienon kevään tuoksun nenänpäässäni, ja voin vaikka väittää että tuuli oli monta astetta lempeämpi ja lämpimämpi kuin vielä viikko sitten. En tiedä kuvittelinko, mutta mielestäni kuulin myös linnunlaulua. No, helmikuutahan tässä jo mennään – kyllä se kevät sieltä pikkuhiljaa hiipii!

Mutta tänään leikkisämpiin aiheisiin, nimittäin leluihin. Kun Lilja syntyi, emme painiskelleet täällä leluvuorten keskellä eikä pinnasängyssäkään majaillut kuin yksi pieni pehmopossu. Kaikki ilmeisesti tietävät, että me ei tykätä turhasta tavarasta, ja hyvä niin. Jotenkin kummasti lelumäärä on kyllä kasvanut etenkin 1-vuotissynttäreiden ja joulun jäljiltä, mutta ollaan oikein hyvillään siitä minkälainen leluvarasto meiltä löytyy. Liljahan rakastaa kirjoja, ja niitä meiltä löytyykin ihan komea pino. Lisäksi puisista leluista tykätään erityisesti, ne kun tuntuvat olevan kestäviä ja pitkäikäisiä, ja tottakai ne myös näyttävät tosi söpöiltä. 

Saimme yhteistyössä Pikku Kaspianin kanssa supersuloisen PlanToys Pupun kilpa-auton täydentämään leluvalikoimaamme. Lilja on surrutellut pupulla menemään sanoen samalla "prrrrrrrrrr" ja kikatellen päälle. Mies joka tekee töitä autojen parissa kommentoi, ettei pupun menopeli kuulemma ihan menisi katsastuksesta läpi, liian löysät laakerit taisi olla. Mutta se ei meidän menoa haittaa, pupun matkustusväline kelpaa olkkarin ajoradalle vallan hyvin!

PlanToysin lelut ovat ekologisia ja lapselle turvallisia; niissä käytettävä puu on käsitelty lämmöllä myrkyttämisen sijaan, niissä on käytetty myrkytöntä liimaa ja kaikki värit ovat kasvivärejä tai vesipohjaista myrkytöntä mustetta.

Kovasti pisti pupu kikattamaan. 


Toisena uutuutena saatiin tämä Lovi venttiilimuki, josta Lilja samantien oikeaoppisesti tarrasi kiinni, hörppäsi kunnon kulauksen maitoa ja tämän jälkeen viskasi mukin matolle. Kiitos muru. No mutta, muki on ollut meillä ihan yhtä paljon käytössä kuin aikaisempi nokkamukikin, joten todella tarpeeseen se ainakin tuli. Muki on siitä kätevä, ettei siitä voi kaataa maitoa jos alkaa tehdä mieli tepposia äidille. Yksi meidän nokkamukeista on sellaista mallia, että siitä saa kätevästi kaadettua maidot lattialle tai syöttötuolille. Lainehtivaan pöytään on sitten kiva sörkätä hihat ja huljutella maito pitkin pöytää. Venttiilimuki on siis ehdottomasti enemmän äidin mieleen kuin perinteinen nokkamuki.

Mukin nokka on valmistettu kemiallisesti neutraalista silikonista, ja lisäksi se on helppo puhdistaa ja koota. Muki on varustettu likaantumiselta suojaavalla kannella, kahvoilla ja liukuestepohjalla. Suositusikä mukille on + 12 kk.


Mikäli leluvalikoima kaipaa päivitystä tai lapsellasi on aika siirtyä tuttipullosta nokkamukiin, nyt saat kaikista Pikku Kaspianin normaalihintaisista tuotteista -20 % alennuksen koodilla IKKUNALAUDALLA. Koodi on voimassa 28.2. asti! :)







Talvipäiviä ja puiset nimipalikat arvonnassa

Heippa ja kaunista talvipäivää!

Ihan ensimmäiseksi vinkkaan yhdestä superkivasta arvonnasta, joka järjestettiin yhdessä Miniboonin kanssa! Arvonnassa voit voittaa suloiset MaiBoon puiset nimipalikat ja Poopuan purulelun. Nimipalikoissa saat toki valita haluamasi kirjaimet ja värivaihtoehtojakin on kolme: vaaleanpunainen, minttu ja harmaa. 

Arvonta löytyy mun Instagram-tililtä ja arvonta-aikaa on vielä tämän viikon perjantaihin (8.2.2019) asti, käykäähän osallistumassa! :)

puisetpalikat
puisetpalikat
poopua

Kiva päästä välillä tänne blogiinkin, toisinaan tulee oikein ikävä tänne! Eihän täällä olla edes helmikuuhun päästy, kun viimeinen kirjoitus on tammikuun lopulta. 

Muhun on iskenyt viime aikoina kova tarve viettää joka ikinen mahdollinen hetki tytön kanssa. Jossain postauksessa kirjoitin, että alkoi kyllästyttää se suorittamiseen lipsahtanut arki. No nyt on kyllä suorittaminen tästä kaukana! Kai nämä on jotain äidin vaiheita sitten, ihan vaikka vaihteeksi kun tytöllä ei ole nyt mitään erityistä vaihetta. Paitsi hampaita tulee – taas, mutta siinä ei ole mitään uutta! Töissä tietysti täytyy käydä, mutta opiskeluiden suhteen on ollut tosi rauhallinen alkuvuosi, ja hyvä niin. Mikäs hoppu tässä muka olisi. Kai me nyt vähän tasapainotetaan sitä syksyä rennommalla tahdilla.

Mitäs me ollaan sitten viime aikoina puuhailtu?

Ollaan leivottu korvapuusteja, tehty hyviä ilta- ja aamupaloja, luettu kaikki tytön lempikirjat sataan kertaan läpi, nukuttu pitkiä päiväunia, katsottu Muumeja, rakennettu palikoista torneja, laulettu, nautiskeltu kilokaupalla appelsiineja ja tietenkin ihmetelty tuota lumimäärää ja talven ihmemaata! Lilja on myös tyhjentänyt oikein urakalla keittiön laatikoita ja roudannut kauhaa ja vispilää omaan pinnasänkyyn. En tiedä miksi, mutta hänestä se on hurjan hauskaa. Paras leikki on, kun hän pudottaa tutin 5 desilitran metalliseen mittaan ja sitten vispilällä sekoittelee. Vielä parempi, jos iskä tulee sekoittamaan ja Lilja voi seurata toimitusta sivusta. Voi noita pöllöjä<3 Ei mutta, vaikka talviset päivät ovat olleet aika utuisia (miten sitä lunta vieläkin tulee?), niin tuo tyttö on kyllä sellainen mun oma pieni aurinko. On vaan niin parasta seurata hänen omia touhujaan ja suhtautua niihin niiden vaatimalla vakavuudella. Kun Lilja tuo minulle lahjaksi lattialta noukkimansa kananmunankuoren (miten se sinne joutui..), otan sen ilolla vastaan ja sanon kiitos. Ja siitäkös hän ilahtuu, pieni aurinkoiseni.


Ollaan usein menty sieltä missä aita on matalin, tehty välillä valmisruokaa, annettu kodin vähän repsottaa, paikat on ollut vähän sinne päin. Ei olla jaksettu suunnitella minuuttiaikataulua, eikä varsinkaan vapaapäivinä! Olen huomannut että ne vapaapäivätkin tulee hyvin käytettyä, vaikkei aina olisi jotain erityistä ohjelmaa. Mitä ikinä sitten ollaan tehtykin, se on tullut tarpeeseen. Ja se on tuntunut vaan niin hyvältä, keskittyä niihin oikeasti merkityksellisiin asioihin. Myöskin se, että on välillä paikallaan ja on jopa tylsää on niin tarpeellista. Aivot saa hengähtää ja kuinka ollakaan, tylsyydestä kumpuaa aina jotain uusia ideoita ja inspiraatiota. Vaikken erityisemmin ahdistu somesta tai puhelimen käytöstä (koska ainakaaan omasta mielestäni se ei mun tai meidän elämää hallitse liiaksi), niin se on kyllä totta että puhelimen näprääminen vie tylsyyden mahdollisuuden helposti pois. Bussissakin huomaa, miten suurin osa matkustajista on katse alaspäin suunnattuna puhelimen ruutuun. Unohtakaa ne puhelimet hetkeksi hyvät ihmiset! Istukaa bussissa ja vaipukaa omiin ajatuksiinne, katsokaa ikkunasta ulos. Toki tiedän senkin, että joillekin se bussimatka saattaa olla päivän ainoa rauhallinen hetki, jolloin voi tehdä mitä lystää, vaikka kuunnella äänikirjaa tai katsoa tv-sarjaa, ja sekin on ihan ok. Mutta joskus on hyvä myös vaan tuijotella niitä maisemia!

Tosin tähän loppuun voisin kertoa eilisestä, kun töistä tullessa kotona ei ihme ja kumma ollut ketään; minä olin yksin kotona! Tiesin että muu perhe saapuu tunnin sisällä, joten pistinkin sit oikein ranttaliksi. Imuroin, pesin lattiat, laitoin pyykit pyörimään, astianpesukoneen päälle, ruoan uuniin ja jopa vein roskat! Sen ansiosta tänään on oikein hyvillä mielin voinut vain olla, vaikka ehkä muutenkin olisin tehnyt niin. Kieltämättä on kuitenkin kiva, ettei keittiö tursua likaisista astioista eikä eteisessä haise roskapussi. Sen sijaan keittiö kiiltää ja täällä tuoksuu mäntysuopa, ai että!

Juuri nyt Lilja nukkuu päiväuniaan, mä puhuin ystäväni kanssa tunnin puhelimessa ja ajattelin ehkä neuloa jotakin. Lankaa on, puikkoja on, mutta yleensä aikaa ja rauhaa ei, joten ei ole tullut hirveästi aloitettua mitään projekteja viime aikoina! Jos vaikka nyt, ihan siksi että tekis kovasti mieli.

Ja ainiin, hyvää Runebergin päivää – syökää torttuja!