Featured Slider

Tekemistä taaperolle: diy muovailuvaha

Se olisi taas jo keskiviikko! 

Toissayö oli meillä aika vauhdikas, jos näin voi sanoa. Vauveli öhisi masuvaivojaan, eikä mikään asento ollut hyvä. Kokeilin pitää sylissä, kanniskella ympäriinsä, laittaa masulleen sohvalle, selälleen, kyljelleen, nostaa kehdon päätyä tyynyillä, mutta ei. Ainoa mikä auttoi hetkeksi, oli turvakaukaloon kiinnittäminen ja istuimen heiluttelu jalalla :D Kyllä hätä keinot keksii! Siinä vauva jopa nukahti hetkeksi, mutta taas jossain kohtaa se murina alkoi. Kun kello alkoi lähestyä kaksi, enkä ollut nukkunut päiväunia ja olin herännyt aika aikaisin, alkoi jo pikkuisen epätoivo hiipiä puseroon. Olin jo vähällä mennä herättämään miehen, jos saisin vaikka puolen tunnin mininokoset, että jaksan valvoa sitten taas muutaman tunnin, mutta onneksi vauva nukahti. Ja nukkui taas kuin enkeli koko päivän, mikä siinä onkin? Yöllä pitää bailata mutta päivällä sitten torkutaan ihan kelvollisia unipätkiä.

No, joka tapauksessa huonosti nukutusta yöstä huolimatta eilen oli jotenkin taas erityisen kiva päivä. Lilja oli hurjan söpö ja keksi kaikkea hauskaa äidin pään menoksi päivän aikana. Nauroin monta kertaa joillekin Liljan sanomisille, kun tuo pieni taaperoni osaa jo jutella niin hauskoja juttuja. Kun nousin jakkaralle ottamaan jotain ylähyllyltä (vaahtosammuttimen elämää), Lilja totesi ole varovainen äiti, se on aika vaarallista. Ja tuon aika vaarallista juuri sellaisella varoittavalla äänellä miten itse sanoisin jos Lilja tekisi jotakin mikä olisi aika vaarallista. Nauratti myös kun pestiin käsiä ja Liljan hihat kastui, johon hän huudahti "voi ei! Kastui likomäräksi!" Mistä ihmeestä tuo pieni on oppinut sen kaltaisia sanoja kuin likomärkä. Tuon tättähäärän kehitys on ihan huimaa, ja hänestä alkaa oikeasti saada jo seuraa ja meillä on tosi hauskaa yhdessä.

Toinen mikä nauratti niin että hyvä kun en pissannut housuun, oli kun syötiin välipalaa ja istuttiin pöydässä. Lilja ei suostunut syömään ilman että hänen "vauva" (eli baby born) on kainalossa, ja hän söi itsepintaisesti yhdellä kädellä. Syötiin karjalanpiirakoita, ja jotenkin vaivihkaa Lilja oli saanut tungettua sitä riisipuuroa myös vauvan suuhun. Päätimme yhteistuumin viedä vauvan kylpyyn, ja laskin kylpyveden lavuaariin. Nauraa kihersin kun mies sattui juuri soittamaan ja kerroin että ollaan täällä hukuttamassa baby bornia, ai kamala. Lopulta sain ongittua riisipuurot pois nuken suusta 3mm virkkuukoukulla, että ihan vinkkinä vaan muillekin.

Mutta hei, tänään halusin jakaa ohjeen superkivaan tekemiseen lapsen kanssa! Nimittäin itsetehty muovailuvaha. Ohjeen tähän löysin Simppelin sormiruokakeittiön blogista. Tätä oli hauska tehdä, mutta värjääminen oli kyllä pieni operaatio, tai sitten tähän olisi sopinut paremmin ne mystiset pastavärit, joita en ikinä löydä mistään kaupasta! Mutta joka tapauksessa tosi kivaa yhteistä puuhaa ja Liljakin jaksoi keskittyä hommaan pitkän tovin.



Itsetehty muovailuvaha (Simppeli sormiruokakeittiö)


Tarvitset:

2,5 dl vehnäjauhoja

1 dl suolaa

1 rkl sitruunahappoa

1 rkl öljyä

2,5 dl kiehuvaa vettä

elintarvikevärejä


Tee näin:

Sekoita jauhot, suola ja sitruunahappo keskenään.

Lisää öljy ja kiehuva vesi. Jos haluat värjätä koko taikinan samalla värillä, tee se tässä kohtaa.

Sekoita, anna jäähtyä ja vaivaa taikinaksi.

Aloitin muovailemalla mitäs muutakaan kuin banaaneja. Lilja sanoi näitä tosin spagetiksi.

Lilja teki lumiukon! Laittoi kaksi palloa päällekkäin ja toiseen kiinnitti nokan ja sanoi, että se on luminukko. Olin niin ylpeä lapsosestani!


Halusin kokeilla värjätä eri värejä taikinasta, joten jaoin valmiin taikinan tässä kohtaa osiin ja värjäsin. Suosittelen käyttämään kumihanskoja värjäyksen aikana!

Meiltä löytyi kaapista korttiaskarteluista jäänyttä hilettä, jota kokeilin lisätä myös taikinaan. Jossain näin ihanan inspiskuvan tähän liittyen, mutten kuollakseni muista missä. Instagramissa varmaankin, joten jos tunnistat itsesi niin huuda hep!

Jaoin taikinat ehkä hieman liian isoiksi paloiksi, olisi voinut laittaa vielä pienempiin osiin ja värjätä useammilla eri yhdistelmillä. Näistä tuli tällainen yksi iso Ikean lasipurkki täyteen taikinaa, taitaa olla tilavuudeltaan vajaa 2 l.

Nappaa tästä hauska puuhaidea pimeneviin syyspäiviin – hauskoja muovailuhetkiä 🌈

- Essi ja Lilja


Kuinka usein -blogihaaste

Hei ja kivaa alkanutta viikkoa!

Paahdoin koko eilisen taas sellaisella aikataululla menemään etten ehtinyt blogin puolelle ollenkaan. Mikä tämä tämmöinen äitiysloma on – missä ne rauhalliset päivät viipyy? Tiedän että olen taipuvainen suorittamiseen, mutta kyse ei nyt ole siitä. Ihan jo siinä menee koko päivä, kun hoitaa vauvaa, siivoilee (ei mitään suursiivousta vaan sellaista tavallista tiskikoneen tyhjennystä), syö lounasta, vastailee sähköposteihin, kipaisee postissa ja hakemassa esikoisen päiväkodista, sitten taas vauvantuoksuisia hetkiä sohvannurkassa ja leikkimistä taaperon kanssa. Ja kieltämistä noin tuhat kertaa illan aikana, puuh. 

Mulla on pitkä lista postausideoita ja -toiveita joita haluaisin toteuttaa, mutta palataan niihin myöhemmin, sillä eilen Pikkuleijonat -blogi heitti mulle pitkästä aikaa blogihaasteen. Rakastan kaikkia haasteita, joten pidemmittä puheitta – mennään asiaan!

Viime yö oli sellaista hurlumheitä vauvan kanssa, että jätettiin tänään suosiolla muskari väliin, sitä paitsi nyt on syyslomaviikko. Nyt lomaillaan. Esikoinenkin heräsi vasta vähän ennen kymmentä (??)

Nojatuoliin on kertynyt jokin epämääräinen kasa viikattavia pyykkejä, kesäsäilöstä kaivettuja lampaantaljoja (nyt on tullut aika tehdä kotiin se syksyisen lämmin fiilis) ja pesussa olleita sohvatyynyjä (ks. alempi kohta). Bongaa kuvasta myös taapero, jonka on aina ängettävä itsensä liian pieniin väleihin. Ja sitten oltava dramaattinen kun ei mahdu.

Vaihdat lakanat? Kahden viikon välein, kesällä ehkä useammin kun tulee hikoiltua enemmän. Tietty sit myös vaihdetaan jos eräs pukluprinsessa sattuu osumaan lakanoihin puklurätin sijaan.

Vaihdat pyyhkeet? Siis varmaankin pari kertaa viikossa. Heti jos alkaa näyttää likaisilta, hajusta puhumattakaan. Olen aika natsi puhtaiden pyyhkeiden kanssa!

Soitat isälle/äidille? Äidin kanssa soitellaan silloin tällöin – sopivin väliajoin? Joskus voisi soitella ehkä useammin, mutta mun mielestä soitetaan sitten kun on asiaa. :D Iskän kanssa enemmän viestitellään, mutta soitetaan sitten kun on jotain organisoitavaa, esim. yhteinen reissu isovanhempien mökille tai ollaan menossa kylään tms.

Näet vanhempiasi? Hmm iskää muutaman kuukauden välein yleensä, raskaana ollessa en nähnyt KETÄÄN ikinä milloinkaan, koska en vaan jaksanut. Nyt raskauden jälkeen voin todeta, että oli tosi raskasta. Ei sitä edes silloin tajunnut niin selvästi. Äitiä näen yleensä pari kertaa vuodessa, koska välimatka on pitkä ja junalla menee 8 tuntia. Viimeiset pari vuotta äiti on tullut aina meille, koska pienet lapset ja junassa 8h...

Käyt leffassa? Kävin viimeksi pari kuukautta sitten ystävien kanssa katsomassa Aladdinin! Oli hyvä. Mutta olisi myös aivan järjetön ikävä päästä miehen kanssa leffaan kahdestaan, se oli ennen meidän juttu. Ensimmäisen kerran kun käytiin elokuvissa yhdessä, oli sateinen syksyinen ilta, ajettiin miehen Saabilla (rakastin sitä autoa!) Finlaysonin alueelle ja käveltiin siitä käsikädessä Plevnaan. Käytiin juomassa yhdet oluet (Karhut lasipullosta) ja mentiin katsomaan joku kauhuleffa. Siitä tuli sellainen traditio, että pitää aina juoda joku olut lasipullosta ennen näytöstä. Saab on vaihtunut kyllä aika paljon isompaan (ja kalliimpaan :D) perheautoon, mutta muuten olisi ihana päästä taas viettämään sitä meidän leffailtaa.

Föönaat hiukset? Ehkä silloin kun on tulossa juhlat ja pitää saada hiukset äkkiä kuiviksi. Muuten en oikeastaan ikinä.

Putsaat lattiakaivot? Mies hoitaa, yök.

Käyt metsässä? Haluaisin käydä useammin, mutta täällä kaupungissa asuessa se on operaatio. Olen asunut lapsuuteni saarella ja juossut pitkin metsiä aamusta iltaan, joten mulle on ehkä aina ollut vähän vierasta asua kaupungissa. No se Turun Martti menettelee, mutta mutta muuten haikailen edelleen enemmän luonnon keskelle. 

Käyt suihkussa? Päivittäin, hiuksia en aina pese, mutta suihkussa on käytävä ihan joka päivä.

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Miehelle ja Liljalle (ainiin, mulla on toinenkin lapsi) joka päivä.

Tarkistat kuivakaapin sisällön? Hmm aina silloin kun olen raskaana? Heh, no ei kyllä mä sen tarkistan päällisin puolin aina ennen isompia ruokaostoksia eli kerran viikossa, mutta sellaisen suurraivauksen teen ehkä pari kertaa vuodessa.

Luuttuat lattiat? Kerran viikossa! Meillä on sellainen höyrylattiapesuri, jolla on maailman helpoin pestä lattiat. Pesen aina viikkosiivouksen yhteydessä imuroinnin jälkeen.

Peset vessan? Kerran viikossa.

Puhdistat liesituulettimen? Sen kuvun pyyhin silloin kun näyttää likaiselta, mutta itse sitä suodatinta tms. niin kröhöm aika harvoin...

Tänään ei mennä minnekään – paitsi sinne riivatun ruokakauppaan.

Syöt noutoruokaa? Ehkä muutaman kerran kuukaudessa, me käydään enemmän sit ulkona syömässä. Nimimerkillä Itsudemoon oli päästävä alle viikko synnytyksestä! Huomenna voisikin olla taas sushipäivä, mm.

Valehtelet? Harvoin! Joskus saatan sanoa miehelle pilke silmäkulmassa etten tiedä missä suklaalevy on. Tai kuka sen on syönyt.

Riitelet suhteessa? Kyllä me saadaan joku pieni sanaharkka aikaiseksi ainakin muutaman kerran kuukaudessa :D Niin kuin tässä postauksessa kerroin, ollaan molemmat aika tulisia luonteita, ei ehkä muiden ihmisten kanssa mutta yhdessä kyllä 🔥

Sheivaat? Kainalot vähintään kerran viikossa, sääret ainakin talvella harvemmin.

Vaihdat hammasharjan? Hmm ehkä noin neljän kuukauden välein, koska se unohtuu helposti.

Käyt kirjastossa? Kerran kuukaudessa. 

Peset peitot ja tyynyt? Pari kertaa vuodessa.

Syöt herkkuja? Melkein joka päivä :D Oon vähän sellainen, etten pysty syödä paljoa kerralla, mutta syön aika usein. Kahvin kanssa iltapäivisin on pakko saada pari palaa suklaata! Rakastan myös leipoa, joten mun leipomuksia sit syödään silloin tällöin.

Soitat anopille? Auts. Viimeinen puhelu anopilleni oli joskus lokakuun alussa vuonna 2017. On ikävä. Sitä ennen soiteltiin aika usein, ehkä jopa kerran viikossa.

Peset rintsikat? Rintsikat = imetysliivit. Näitä joutuu pestä tosi usein, koska maitoa on joka paikassa. Mikä siinäkin on, että herätessä on paita ihan märkänä?? Ja just silloin ei ole liivinsuojia.

Leivot? Muutaman kerran kuukaudessa, jos myös sämpylät lasketaan!

Siivoat jääkaapin? Kerran kuukaudessa ainakin, siis ihan pyyhin pinnat jääkaapista ja katson mitä kaikkea sieltä löytyy. Likainen jääkaappi on ällöttävä.

Käyt puntarilla? Me ei omisteta vaakaa, mutta raskauden aikana tuli käytyä tietty usein neuvolassa. Mielenkiinnosta kävin muuten viimeksi puntarilla kun vauvalla oli neuvola, ja raskauskiloista oli kadonnut puolet! Vauva, istukka, lapsivesi ja turvotus toi omalla kohdallani sen +10 kg, vielä olis toiset kymmenen jäljellä :D

Komennat miestäsi? En koskaan, paitsi ehkä leikkimielessä. Tai sit silleen lempeästi kehoitan menemään nukkumaan jos toinen silmät punaisena vielä myöhään illalla väkertää jotakin, eikä poloinen ymmärrä lopettaa.

Syöt irtokarkkeja? Raskaana mulla oli himo irtiksiin, mutta nyt raskauden jälkeen oon huomannut ettei tee mieli enää juuri yhtään. Oikeastaan mun ei tee mieli syödä kauheasti muutenkaan, mikä on aika tylsää. Ihan imetyksen takia pitäisi syödä, ja muutenkin yleisen jaksamisen. Kai liittyy hormoneihin ja toivottavasti tasaantuu hetken päästä.

Vierailet isovanhempiesi luona? Yleensä noin 3-4 kuukauden välein.

Peset pyykkiä? No nyt ollaan asian ytimessä! Siis joka päivä, ihan joka päivä. Monta kertaa päivässä.

Imuroit kotisi? 1-2 kertaa viikossa.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Joka päivä. Liljan mielestä pukeminen on tylsää, lievästi sanottuna. Yleensä päästään parempaan lopputulokseen jos sanotaan että haluatko mennä ulos, haluatko mennä keinumaan jne. Joskus sekään ei toimi, ja tähänkin vastaus on "EI!!!"

Käyt hammaslääkärissä? Ööh kauheeta myöntää mutta varmaan 2-3 vuoden välein. Mulla ei ole koskaan ollut reikiä, mutta suuhygienistillä kävin kyllä viimeksi pari vuotta sitten. Pitäis mennä taas.

Käyt kaupassa? Yritetään tehdä yhdet isommat ruokaostokset ja sitten käydään jos joku loppuu tai on unohtunut. Nyt on menossa sellainen "jakso" että ollaan lykätty niitä isoja ostoksia sillä että mennään sitten huomenna, ostetaan nyt vaan nää niin pärjätään huomiseen. Näin ollaan menty nyt varmaan viikko! 

Peset ikkunat? Mies pesee keväisin, tosin meidän taloyhtiöstä saa lainaan sellaisen kätevän ikkunapesurin, jolla jopa mäkin ehkä jaksaisin pestä ikkunat, heh.

Vaihdat sukat? Päivittäin.

Olet eri mieltä miehen kanssa? Silloin tällöin? On meillä erilaisia mieltymyksiä, mutta sellaisista tärkeistä jutuista; periaatteet, arvot, päälinjat lasten kasvatuksessa yms. ollaan kyllä samaa mieltä.

Ostat uusia vaatteita? Itselle muutaman kerran vuodessa, Liljalle aika usein – nyt varmasti vielä useammin kun on kaksi lasta.

Siivoat? Joka päivä – mun mielestä on helpompaa pitää yllä sellaista perussiisteyttä ja tehdä kerran viikossa vähän isompi siivous.

Tarkistat toimiiko palovaroitin? Kyllä mä vilkaisen ainakin sen verran että valo siinä palaa? Muuten en pahemmin tarkistele, kun en hyvällä tahdollakaan yletä meidän kattoon, oli minkälainen jakkara tahansa.

Peset autosi? Voisin pestäkin, mutta kun tuo mies on sellainen että tykkää ihan rentoutumismielessä puunata autoa. Tai autoja – nykyään meillä on kaksi kun ostin pari viikkoa sitten ihka ensimmäisen oman auton. Tosin senkin on jo mies imuroinut ja siivonnut ja kiillottanut ja huoltanut, että ehkä mä vaan totean että meidän autot on miehen vastuulla.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Joka kevät ja syksy, nyt parhaillaan on tosin hieman erikoisempi projekti, kun raskauden jälkeen en haluaisi käyttää edes samoja pikkuhousuja mitä raskaana! Tekisi mieli myydä koko vaatekaappi tyhjäksi ja hankkia ihan uusia vaatteita. Mulla on muutenkin tosi vähän vaatteita ja käytän niitä samoja sit paljon ja koitan yhdistellä eri tavalla. Mutta nyt, olkoon sit joku kerran kymmenessä vuodessa tuleva villitys, tekisi mieli pistää koko kaappi uusiksi. Muut kaapit käyn yleensä kerran vuodessa ainakin läpi, mutta nyt on kyllä päässyt tilanne eskaloitumaan jo aika pahaksi. Muutama sellainen kaappi on jonne en haluaisi edes katsoa...

Siivoat lääkekaapin? Tän haasteen tekijä on erityisen mieltynyt siivoukseen! Hmm, kerran vuodessa.

Puhdistat hiukset harjasta? Silloin kun niitä on kertynyt siihen jonkin verran. Mulla on käytössä luonnonharjaksinen harja (onko toi edes oikea sana) eikä siihen kerry niin helposti hiuksia. Tai katsotaan kohta kun alkaa taas kunnon sulkasato imetyksen takia...

Sellainen haaste! Tähän saa osallistua kaikki halukkaat – en ehdi nyt haastella enää ketään, sillä juuri parhaillaan Lilja lähestyy sohvaa liidut käsissään...

-Essi

Pieni avautuminen ja vauvaperheen kuulumisia

Leppoisaa sunnuntaiaamua ♡

Multa kysytään jatkuvasti, miten meillä nyt menee, joten ajattelin tänne bloginkin puolella nyt kirjoitella hieman enemmän mitä tänne vauvakuplaan kuuluu!

* * *

Ennen kuin menen kuulumisiin, haluan vielä hetkeksi palata synnytyskertomukseen. Kaksplus jakoi postaukseni Facebook-sivuillaan imukuppisynnytyksen näkökulmasta. Tein virheen ja menin lukemaan muutaman kommentin julkaisusta, ja totesin että noup, ei kannata. Joku kyseenalaisti, olinko tietoinen imukuppisynnytyksen vaaroista, ja jo siinä kohtaa olisi pitänyt lopettaa lukeminen.

Synnytys on tosi henkilökohtainen aihe, ja siitä kirjoittaminen ei ole maailman helpoimmasta päästä. Halusin kuitenkin kirjoittaa kokemuksestani, sillä se ei ollut mikään läpihuutojuttu, ja arvelin että saisin kirjoituksen kautta vertaistukea, ja ehkä kenties myös voisin antaa sitä jollekin. Näin kävikin - kiitos siitä. ♡ Mutta ei, suoraan sanottuna mua ei kiinnosta ollenkaan saada aiheeseen liittyen mitään kyseenalaistavaa tai negatiivista kommenttia. Kommentoikaa vaan kaikkea muuta niin paljon kuin sielu sietää, mutta luulisi nyt jokaisen tajuavan, että jos joku jakaa todella henkilökohtaisen tarinansa, pitää olla aika lempeä sitä kommentoidessaan. Tietysti konteksti oli hieman eri Kaksplussan nostossa, mutta kuitenkin. Oma vikani toisaalta että menin lukemaan kommentteja.

Haluan vielä korostaa, että kyllä, olen tietoinen imukuppisynnytyksen vaaroista. Ja synnytyksen vaaroista. Ja raskauden vaaroista. Ja sektion vaaroista. Ja alatiesynnytyksen vaaroista. Ja lääkkeellisen kivunlievityksen vaaroista. Olen myös tietoinen niistä vaaroista, jotka vasta alkaakin synnytyksen jälkeen. Pelko ja huoli ei ikinä lopu – se on vanhemmuuden kääntöpuoli. Lapset ovat maailman rakkainta ja tärkeintä, mutta tuovat mukanaan kyllä aivan järkyttävän painon harteille, ja siitä ei pääse eroon koskaan. En tiedä mitä kommentoija olisi itse samassa tilanteessa tehnyt – varmaankin jaksanut paremmin kuin minä? Tai valinnut sektion? Sitä en saa koskaan tietää, mutta nostan kyllä hattua niille jotka jaksavat kahden millin tuntivauhtia ponnistella vauvaa ulos. Siinä saa olla aika supernainen! Ja siis yhtään en vähättele toisten traagisia kokemuksia. Ehkä silti lempeästi suosittaisin, että jos oma kokemus on käsittelemättä tai on jättänyt jäljen joka ei koskaan katoa, kannattaisi ehkä jättää lukematta muiden synnytyskertomukset. Jos ei siihen ole vielä valmis. Tai näin itse tekisin. Haavoittuvana sitä tulee sanoneeksi sellaista, mitä ei ehkä pitäisi.

Lisäksi painottaisin vielä, että synnytyksen loppumetreillä en jaksanut enää ponnistaa supistuksen tullessa. Silmissä ja päässä alkoi sumeta, sillä kipu oli niin lamaannuttava. Olin ponnistanut tunnin, eikä vauva ollut liikkunut kuin muutaman millimetrin synnytyskanavassa. Jos imukuppisynnytys on vaarallista vauvalle, niin voidaanko tässä nyt tieteellisesti todistaa, että sektio olisi ollut vaarattomampi ratkaisu? Olisiko vauva välttänyt hengitysvaikeudet ja teho-osaston ilman imukuppia? Itse uskon että tuskin. Vauva oli virheellisessä tarjonnassa, mikä vaikeutti synnyttämistä huomattavasti ja pitkästä ponnistamisesta johtuen hän veti lapsivettä keuhkoihin, ei imukupin käytön takia. Tarjontaa ei tarkistettu etukäteen, sillä esikoinen syntyi ihan normaalisti alateitse raivotarjonnassa. Enkä tiedä olisinko siltikään valinnut sektiota, jos olisin tiennyt virhetarjonnasta synnyttämään mennessä. Niin kuin sekä lääkäri että kätilö minulle kertoivat, vauva ei olisi todennäköisesti syntynyt ilman imukuppia tai sektiota. Luotan heihin, enkä muutenkaan harrasta turhaa jossittelua. Myös kätilöystäväni sanoi, etteivät lääkärit turhaan turvaudu imukuppiin, ja tekevät suosituksen sektiosta jos vauva ei muutamalla varovaisella vedolla lähde liikkumaan. 

Pääpointti synnytyksessä on kuitenkin varmasti kaikilla se, että sekä itse että vauva selviää synnytyksessä hengissä ja terveenä, niin kuin nyt kävikin. Ja ehkä vielä lopuksi sanon, että älkööt olko hoopoja ja luulko, että olisin haluamalla halunnut imukuppisynnytyksen, vaan tottakai olisin ollut kiitollinen mutkattomasta synnytyksestä, niin kuin esikoisen synnytys oli. Sen sijaan olen kiitollinen että selvisimme loppujen lopuksi vähällä ja pääsimme kotiin – vieläpä kolme päivää synnytyksen jälkeen!

Mutta, nyt aihe on omalta osaltani loppuun käsitelty, tämä avautuminen siis riittää tällä erää. Kiitos ja anteeksi, tämä oli ehkä enemmänkin itselle tarkoitettu terapeuttinen jälkipuinti (lue uudestaan kohta siitä, että haavoittuvana tulee joskus sanottua asioita, joita ei pitäisi – kukaan meistä ei ole täydellinen), tarkoituksenani ei ole loukata ketään eikä vähätellä synnytyksen riskejä.

* * *

Mutta sitten kevyempiin aiheisiin, eli niihin kuulumisiin!


Viikon vanha ruusunnuppu.

Ensinnäkin, Liljan uhma on laantunut noin 80%, luojan kiitos. Olen saanut takaisin sen ihanan iloisen, älykkään, uteliaan ja hauskan pienen tyttöni. Tottakai tähän ikään ja kehitysvaiheeseen liittyvää uhmaa on edelleen, mutta aikalailla saman verran mitä oli ennen kuin vauva syntyi. Silloinkin Lilja jo osasi lattialle heittäytymisen jalon taidon, mistä onkin kertynyt jo ihan mukavasti kuvamateriaalia muistoksi perhealbumiin. Mutta sellainen yltiöpäinen 24/7 uhma on onneksi tiessään ja nyt neidin harmituksia on taas paljon helpompi ottaa vastaan. Tosin, on tässä "tavallisessakin" uhmassa tekemistä, ja ihan päivittäin ilmeeni on aina jossain kohtaa tämä 😳😟 Eli tästäkin varmasti jossain kohtaa tulossa postausta! :D

Toisekseen, Liljasta on kuoriutunut aivan ihana isosisko. Hän on silminnähden onnellinen siitä, että meille on tullut vauva. Ja siitähän äidin ja isin sydän sulaa<3 Pelkäsin etukäteen, että Lilja olisi todella mustasukkainen ja jopa aggressiivinen vauvaa kohtaan, mutta onneksi pelkoni on osoittautunut turhaksi. Jos kehdosta tai pinnasängystä kuuluu pienikin ähkäisy, on isosisko heti paikalla kertomassa vauvalle ettei ole mitään hätää. Lilja haluaa osallistua vaipanvaihtoon, pukemiseen ja syömiseen. Kyllä, myös syömiseen. Kun kerron, että vauvalla on nyt nälkä ja äidin pitää antaa vauvalle äidinmaitoa, juoksee Lilja keittiöön ja sanoo että hakee vauvalle leipää. Tässä kohtaa on Liljan pettymykseksi sanottava, ettei vauva ihan vielä voi syödä leipää. Banaaniakin on ehdotettu, mutta ei sitäkään vielä. Lilja on myös muutaman kerran kokeillut pitää vauvaa sylissä (mun avustuksella tietenkin), muttei oikein tiedä miten pitäisi olla. Lopputuloksena Lilja istuu jähmettyneenä sohvalla ja katsoo vauvaa silmät suurina, silittää hieman ja sitten nostankin jo vauvan pois. On kyllä muuten hyvin erikoista nähdä sen oman "vauvan" sylissä toinen vauva. Kun vasta hetki sitten se oma 2-vuotias oli se vauva. Pää ei pysy perässä!

Kaksi viikkoa vanha syysvauva.

Ja mites sitten tämä meidän uusi tulokas.<3 Hän on kyllä isosiskonsa tavoin maailman helpoin tapaus. Nyt jo sanoisin, että luonteeltaan vauva tuntuu olevan Liljaa hieman rauhallisempi ja vähemmän temperamenttisempi. Hän jaksaa ihan hirveän kauan odottaa ennen kuin alkaa itkeä. Itkua edeltää parhaimmillaan puolen tunnin jalkojen vispaus, pöhinä ja tuhina ja vasta sitten jos tyhmä äiti ei tajua tulla nostamaan syliin hän päästää pienen kokeilu-itkun. Ja vasta sen jälkeen tulee kunnon itku, ja siinä vaiheessa olenkin jo syöksymässä vauvan luokse. Yleensä nostan hänet syliin jo pöhinävaiheessa, mutta joskus en vaan yksinkertaisesti kuule taaperon ilakoinnilta vauvan pöhinöitä.

Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan, eli siihen miten se riittämättömyyden tunne hiipii helposti tämänkin äidin mieleen kahden lapsen kanssa. Periaatteessa meillä menee tosi hyvin kun ollaan tyttöjen kanssa kolmistaan kotona. Saan Liljan päiväunille, ehdin pestä pyykit, tehdä ruokaa ja jopa välillä kirjoitella blogia Liljan nukkuessa tai keskittyessä omiin leikkeihin. Mutta toisaalta taas tuntuu välillä siltä ettei tekeminen lopu koskaan – kun et voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Jossain kohtaa päivää huomaan, etten ole syönyt aamupalan jälkeen mitään, tai että rintavarustus kiristää niin paljon, ettei vauva enää saa rinnasta kiinni eikä syöminen onnistu ennen kuin pumppaan enimmät pois. Ja sitä varten pitää tietysti pakastaa aamulla pumpattu maito, pestä ja steriloida rintapumpun osat, sitten pumpata se maito ja sitten vasta päästään tositoimiin. Tai sit vaan voisin antaa sen pumpatun maidon vauvalle, mutta tuntuu että vaikka käytössä on tuo Aventin tuttipullo, vauva tuppaa hotkimaan liian nopeasti pullosta ja puklailee normaalia enemmän. Niin ja tietenkään tämä tapahtumaketju ei ole näin suoraviivainen, vaan jokaisen vaiheen väliin mahtuu kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lilja piirtämässä sohvaan, kiipeilemässä tuolilla ja putoamassa lattialle, syömässä matolta viikon vanhoja sinihomejuuston murusia etc. Aika usein myös havahdun siihen, että nyt on liian hiljaista. Parhaimmillaan olen löytänyt Liljan lukemasta itsekseen huoneessaan, mutta joskus hiljaisuus johtuu myös siitä, että Lilja on hiippaillut äidin helmilaatikolle, ja tytsy on parhaillaan tunkemassa helmiä jonnekin pieneen koloon kirjahyllyn taakse. Josta helmet saa pois vain irroittamalla porakoneella ruuvit seinästä ja vetämällä hyllyn irti. 

Joskus ehtii kaiken sohelluksen keskellä juoda kahvin kuumana.

Voinkin todeta, että sanonta kaksi lasta menee siinä missä yksikin, on mielestäni puppua. Yhden helpon lapsen kanssa oli helppoa, kahden helpon lapsen kanssa ei niin helppoa. Tai lähinnä se on aikaa vievää ja tekemistä riittää, nyt on todellakin kädet täynnä! Voisin tietysti skipata kotityöt, mutta seuraukset olisivat vähintäänkin katastrofaaliset. Vauvalta loppuisi vaatteet ja harsot päivässä, jos en pesisi pyykkiä. Kuivausrumpu on kovassa käytössä viikon aikana, koska joskus on niitä päiviä, kun vauvan vaatelipasto ammottaa tyhjyyttään jo puolenpäivän tienoilla, ja puhdasta vaatetta pitäisi saada heti. Kun en sit myöskään viitsisi ostaa kahtakymmentä koon 56 bodya vain siksi, kun niitä ehditään käyttää niin vähän aikaa. Harsoja pitäisi kyllä varmaan hankkia muutama lisää. Jos taas en tiskaa, on aika hankala laittaa ruokaa. Jos en siivoa, kompastun Liljan leluihin vähintään iltaan mennessä. 

Yöt ollaan saatu onneksi nukkua hyvin, vaikkakin vauvan rytmissä. Muu perhe nukkuu normaaliin tapaan, mutta minä valvon vauvelin kanssa yleensä yhteen tai kahteen, sitten heräillään joskus 4-5 aikaan syömään ja parhaimmillaan nukutaan jonnekin 9.30-10 asti. On onni, että Lilja käy päiväkodissa, ja A aina vie hänet sinne. Muuten joutuisin ensin valvomaan vauvan kanssa, ja sitten kuitenkin heräämään taaperon rytmin mukaan. Kyllä se muutamana päivänä viikossa menee helpostikin, mutta on huojentavaa saada nukkua välissä aika ruhtinaallisestikin. Lisäksi tietysti kaikkea helpottaa se, että A ottaa ihan yhtälailla lastenhoidosta vastuun ollessaan kotona. Esimerkiksi eilen illalla nukahdin sohvalle vauvan nukkuessa mooseskorissa sohvan vieressä, ja aamulla heräsin niin, että A oli tehnyt aamupalat hänelle ja Liljalle ja mennyt vauvoineen päivineen makuuhuoneeseen katsomaan Teletappeja (tai Kelepatteja niin kuin Lilja tällä hetkellä niitä nimittää), jotta saisin nukkua pitkään. Hymyilin puoliunessa kun tajusin tilanteen, nousin ylös ja liityin muun perheen seuraan makkariin.

Olen kietonut itseni harsoliinaan ja vanhempani pikkusormeni ympärille. Terveisin, vauva.

Alku vauvaperheessä on siis vaatinut totuttelua, ja kestää varmasti hetken löytää uusi rytmi, mutta kyllä se tästä. ♡

Translation: May your coffee be stronger than your toddler.