Simppeli sormiruokakeittiö: vauvan munattomat puurolätyt

Onko siellä muita, joiden vauva on vähän nirso syömisen suhteen? Meillä Lilja ei oikein pidä lusikalla syöttämisestä. Sen sijaan Lilja haluaa ottaa kaiken omaan käteen ja syödä itse. Minä itse -hengessä meillä siis mennään, ja olin hetken hieman hukassa että mitä syötän hampaattomalle vauvalle, joka ei suostu syömään soseita lusikalla. Olin kuullut sormiruokailusta, mutta tiesin siitä aika vähän ja jotenkin ajattelin, että sen voi aloittaa vasta kun vauva on vähän vanhempi.

Aika nopeasti löysin Simppelin sormiruokakeittiön nettisivut, ja onneksi löysinkin. Päätin heti kokeilla vauvan puurolättyjä, ja suureksi helpotuksekseni ne maistuivat Liljalle paremmin kuin mikään muu aiemmin (jos äidinmaitoa ei lasketa.) Lätyt on helppo tehdä, ne ovat tarpeeksi pehmeitä vauvan suuhun ja niistä saa myös helposti kiinni vauvan pikkuisilla töppösormilla. Toisin kuin esimerkiksi avokadosta, josta Lilja kyllä tykkää, mutta joka luiskahtaa ikävästi joka kerta pikkunyrkistä lattialle, ja sittenhän menee hermo.


Milloin sormiruokailun voi aloittaa?


Jos vauva on täysiaikaisena ja -painoisena syntynyt, sormiruokailua voi kokeilla, kun vauva alkaa osoittaa valmiuksia kiinteiden ruokien aloittamiseen. Useimmiten tämä tapahtuu vauvan ollessa noin 5-7 kk. Meillä Lilja oli varmaan 4 kk, kun hän jo kurotteli mun leivän perään.

Vauva on valmis kiinteisiin ruokiin kun hän:

- osaa istua syöttötuolissa itse tai kevyesti tuettuna
- hallitsee pään liikkeitä ja osaa kohdistaa katseensa
- osaa itse poimia ruoan ja viedä sen suuhun kädellään
- ei työnnä suuhun laitettua ruokaa kielellä ulos
- on kiinnostunut muiden syömisestä
- yrittää napata ruokaa toisten lautaselta

Sopivia aloitusruokia


- keitetyt vihannekset, esim. porkkana, parsakaali, kukkakaali
- höyrytetyt/paistetut juures- ja vihannestikut
- kurkku tikuiksi leikattuna
- avokadoviipaleet
- ruodoton kala, kanaviipaleet, ohuet lihasuikaleet
- hedelmät suurehkoina paloina 
(vinkki: Lilja rakastaa klementiinejä: niistä voi imeskellä hedelmälihan ja mehut ja sen jälkeen heittää kuorenriekaleet lattialle äidin sieltä poimittavaksi.)

Mitä hyötyä sormiruokailusta on?


Sormiruokailu on lapsentahtista siirtymistä kiinteisiin ruokiin, ja lapsi saa itse päättää mitä ja miten paljon tarjotuista vaihtoehdoista syö. Vanhemman tehtäväksi jää tarjota monipuolisesti erilaisia ruoka-aineita. 

Sormiruokailun avulla lapsi oppii motorisia taitoja. Jokapäiväinen harjoittelu erilaisten ruokien kanssa auttaa kehittämään vauvan koordinaatiota ja purentataitoja sekä vahvistaa vauvan itsetuntoa. Vauva saa tutustua ruokaan maistaen, kosketellen, tutkien ja katsellen.

Lilja on nyt oppinut nappaamaan ruokapalan sormiensa väliin (ei enää ota kiinni koko kämmenellä – onko tämä nyt se pinsettiote?) ja haukkaamaan siitä paloja. Enää kakomistakaan ei ole yhtään niin usein kuin aluksi, ja Lilja osaa jo pureskella ruokaa ikenillään ja nielaista palan. Selvästikin sormiruokailu on kehittänyt motorisia taitoja! Seuraavaksi aion kokeilla mitä kaurapuuron syömisestä tulee, kun annan lusikan Liljan omaan käteen ja hän saa kokeilla syömistä itse (= taidan vuorata keittiön pyyhkeillä.)

Muista huolehtia turvallisuudesta


- Varmista, että vauva osaa istua itse tukevasti syöttötuolissa.
- Sitterit eivät sovellu ruokailupaikaksi varsinkaan sormiruokailijalle, koska niissä asento on liian takakeino eikä eteenpäin kumartuminen ole mahdollista.
- Älä koskaan jätä lasta syömään ilman valvontaa.
- Kakomisrefleksi: Pieni lapsi kakoo huomattavasti aiemmin kuin aikuinen. Kun lapsi kakoo,  hän ei ole vaarassa ja ruoanpala on vielä hyvän matkan päässä hengitysteistä. Anna lapsen kakoa hetki rauhassa (yleensä menee heti ohi), ettet omin sorminesi työnnä ruokaa syvemmälle lapsen kurkkuun.
- Jos lapsi ei kakomisesta huolimatta saa siirrettyä ruoanpalaa suun etuosaan, on aikuisen toimittava. Kertaa ensiapuohjeet esim. täältä.




Vauvan munattomat puurolätyt

1 dl hienoa porkkanaraastetta
1,5 dl keitettyä kaurapuuroa
2 rkl öljyä
0,5 dl nestettä

0,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl (kaura)jauhoa

Keitä puuro, raasta porkkanat ja sekoita kulhossa. Sekoita keskenään leivinjauhe ja jauhot, lisää porkkanaraasteen ja kaurapuuron sekaan. Jauhoina olen käyttänyt ihan vehnäjauhoja tai sitten blenderissä hienonnettuja kaurahiutaleita. Nostele nokareet pellille ja paista 250-asteisessa uunissa noin 15 min.




Miten meidän sormiruokailu on sujunut?


Sotkuista puuhaahan sormiruokailu on, mutta en ota asiasta niin minkään sortin stressiä. Sotkua tähän maailmaan riittää. Olen jo luovuttanut keittiön maton suhteen; siinä on ainakin mansikkaa, avokadoa, smoothieta, klementiiniä ja yleensä kuivuneita puurolätyn murusia. Yleensä myös koko neiti on päästä varpaisiin ruoan peitossa; jos iskä sattuu tulemaan töistä kotiin juuri silloin kun ollaan syömässä, ei tarvitse paljoa arvuutella mitä on ollut ruokalistalla. 

Toki sormiruokailu on alkuun myös pelottavaa. Siis vanhemman näkökulmasta. Alkuun Lilja kakoi ja yski, ja koko ajan sai olla sydän syrjällään ja pelätä että lapsi meinaa tukehtua. Mutta ihan totta se on, syömään on opittava itse; tottumaan ruoan uuteen rakenteeseen ja makuihin, opittava pureskelemaan, siirtämään ruoka suun takaosaan ja vielä pitäisi osata nielaistakin. Tämän ajatuksen pidin mielessä silloin kun tuntui epätoivoiselta koko homma. Ja nyt meillä syödään jo oikein mallikkaasti! Nyt pystyn jo rentoutua ja syödä itsekin samalla kun Lilja mutustaa puurolättyjään.

Sormiruokailussa pidän siitä, että ruokailu on kiva yhteinen hetki, eikä hermoja raastavaa ruoan väkisin tuputtamista (täältä tulee helikopteri jne.), niin kuin mielikuvissani vauvan syöttäminen on ollut. On myös hauskaa, että vauva syö itse (vaikka tarkasti valvottuna tietenkin.), niin saa omat kädet ainakin hetkeksi vapaaksi. Liljakin näyttää aina hyvin tyytyväiseltä tähän järjestelyyn, ja hihkuu iloisena syöttötuolissaan, kun syödään yhdessä koko perhe.




Mitä vauva tarvitsee

*Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.


Kun tulin raskaaksi, olin aivan hukassa! Mitä vauva oikeasti tarvitsee? Mitä meidän nyt pitää ostaa? Mistä me kaikki ostetaan? Mihin kannattaa panostaa, missä voi pihistää? Minkä kokoisia vaatteita ja mitä vaatteita vauvalle pitää ostaa? Apua!

Kuulostaako tutulta? Olisin itse kaivannut jotain selkeää listaa siitä, mitä tarvitsee oikeasti ostaa ennen kuin vauva syntyy, mitä kannattaa ostaa tarvittaessa vauvan syntymän jälkeen ja mitä sairaalakassiin pakataan (tulossa postausta myöhemmin.) Ajattelin koota nyt mahdollisimman kattavan ostoslistan tulevia vanhempia ajatellen, ja miksei itsellenikin, jos meille vielä joskus toinen lapsi suodaan ja on päässyt unohtumaan, että mitäs sille vastasyntyneelle nyt pitikään olla varattuna. Huomasin myös, että raskaana sitä ei vaan jaksanut lähteä kiertämään kauppoja läpi, etenkään loppuraskaudesta kun maha alkoi jo painaa. Oli paljon helpompaa tilata verkkokaupasta suoraan kotiin, ja esimerkiksi lastenvaunut me tilattiin Lekmeriltä lähipostiin. Myös mm. imetysliivit ja suurimman osan vauvanvaatteista ja tarvikkeista tilasin netistä. Yritin löytää kollaaseihin mahdollisimman paljon sellaisia tuotteita/merkkejä, joita löytyy meiltäkin ja jotka ollaan havaittu hyviksi. :)


Ennen kuin vauva syntyy:

- lastenvaunut
- turvakaukalo
- turvakaukalon telakka
- lämpöpussi vaunuihin (talvivauva)

On helpointa ostaa koko paketti kerralla; runko, vaunukoppa ja rattaat. Meillä vaihdettiin rattaisiin puolen vuoden iässä kun Liljan pää alkoi kolista vaunukopan reunoihin, ja noihin aikoihin Lilja myös oppi istumaan kevyesti tuettuna.

Vaunuja valitessa kannattaa ottaa huomioon, missä olosuhteissa vaunuja tarvitaan. Siis aiotko lenkkeillä paljon, minkälaisessa maastossa jne. Minkälaiset pyörät vaunuissa on, onko ne isot/pienet, onko niissä kääntyvät pyörät? Kääntyvät pyörät helpottaa kulkemista. Kannattaa myös miettiä missä vaunuja säilyttää, sillä vaunut ja niiden osat vievät paljon tilaa. Jos aiot ostaa vaunut käytettynä, kysy missä niitä on säilytetty. Jos vaunuja säilyttää varastossa tai ulkotiloissa, niihin on saattanut tulla hometta. Turvakaukalo kannattaa aina ostaa uutena.

Meillä oli Graco Evo -yhdistelmävaunut, jotka olivat n. 650 € arvoiset, mutta tilattiin ne kesäalesta ja saatiin puolet halvemmalla. Ollaan tykätty vaunuista, ainoa miinus on vain liian pienet pyörät. Muuten ne sopii meidän käyttötarkoituksiin, mutta tänne Anttolaan kun muutettiin olikin lunta ykskaks puolet enemmän kuin pääkaupunkiseudulla, ja vaunujen kanssa kulkeminen oli välillä aikamoista taiteilua! Olisi siis saanut olla isommat ja jykevämmät pyörät.

- pinnasänky / kehto / unipesä
- patja, patjansuojus ja reunasuojus
- aluslakanoita, pussilakanoita

- vauvan oma viltti
- vuodekatos
- mobile 

Meillä oli pinnasänky valmiina jo ennen vauvan syntymää, mutta niin kuin täällä kirjoitinkin vauvan nukkumisjärjestelyistä, meillä nukuttiin ensimmäiset kuukaudet perhepedissä, eikä pinnasänkyä tarvittu. 

Unipesä sen sijaan oli kätevä, jos halusi nukuttaa vauvan vaikka sohvalle, eikä tarvinnut pelätä että vauva jotenkin kierähtää lattialle (vastasyntyneet eivät kyllä kieri sen kummemmin.) Lisäksi unipesä on siitä hyvä, että vastasyntyneet tuntevat siinä olonsa turvallisemmaksi kuin isossa pinnasängyssä. 

Pinnasänkyä varten hankittiin myös patja, patjansuojus ja reunasuojus. Peittoa ei tarvinnut ostaa, kun se tuli äitiyspakkauksen mukana, ja tyynyä vauvat eivät tarvitse. Äitiyspakkauksessa tuli mukana myös lakana ja pussilakana, mutta ei varmaan tule yllätyksenä, että Finlaysonin työntekijänä ei voi välttyä ostamasta tulevalle vauvalle söpöjä pussilakanoita. Ja onhan niitä toisaalta hyväkin olla useampi setti. Kollaasissakin näkyvä harmaa Finlaysonin elefantti-pussilakana meiltä löytyykin, ja se on juuri oikean kokoinen Familonin peittoon, mikä mm. tulee äitiyspakkauksen mukana. Esimerkiksi Ikean pussilakanat ei istu tuohon Familonin vauvanpeittoon.

Vuodekatos ja mobile ei ole millään tavalla pakollisia hankintoja, mutta vuodekatoksella sai pinnasängystä vähän suojaisamman paikan vauvalle. Mobilen rauhoittava musiikki taas on tullut tutuksi vauvalle nukkumaan mentäessä.









- hoitoalusta / hoitopöytä
- hoitoalustan suoja
- kylpyamme
-pehmeitä pyyhkeitä
-huppupyyhe
- hellävarainen pesuaine
- vauvaöljy
- talkki
- sinkkivoide

- pyöreäkärkiset kynsisakset
- pehmeä hiusharja
- vesilämpömittari
- kuumemittari


- harsoliinoja

- vaippoja

- vanulappuja ja -puikkoja
- puhdistusliinoja
- tuttipulloja
- vauvan särkylääke

- vaipparoskis
- hajustamaton pyykinpesuaine
- sappisaippua

Kannattaa miettiä etukäteen missä aiot vaipanvaihdot, pukemiset yms. hoitaa. Hoitoalustan on hyvä sijaita lähellä vesihanaa, meillä oli kylpyhuoneen vieressä "kodinhoitohuoneessa" pyykinpesukoneen päällä. Meillä oli sen verran pieni kylpyhuone, että oli pakko vähän soveltaa, mutta hyvin pärjättiin näinkin. Hoitopöytä olisi ihanteellisin vaihtoehto, kun olisi aina samassa paikassa kaikki tarvittava, eikä tarvitsisi venkslata hoitoalustaa pyykinpesun tieltä. Hoitoalustan viereen laitoin muutaman korin, jonne sai kätevästi vaipat ja muut hoitotarvikkeet käden ulottuville.

Me tehtiin niin, että heitettiin hoitoalustan päälle vähän isompi pyyhe (50 x 70) ja peppupyyhkeinä käytettiin kasvopyyhekokoa (30 x 50). Pyyhkeiden materiaalin kannattaa olla mahdollisimman pehmeää.

Kylpyhetkiin ja muuhun ihonhoitoon meillä oli Sophie la Girafen ihonhoitosetti. Tuotteet sopivat vauvan iholle, eivät kirvele eivätkä sisällä mitään ylimääräistä. Jos jostakin olen neuroottinen niin siitä, etten laita vauvan iholle mitään "myrkyllistä"!

Vauvan iho on herkkä, ja pyykit kannattaa pestä hajustamattomalla, herkälle iholle tarkoitetulla pyykinpesuaineella. Tahranpoistoon meillä oli käytössä sappisaippuapala, joka on ekologinen, riittoisa eikä haalista värejä – ihan ykkönen!







- vaatteita koossa 50-62:
- pitkähihaisia bodeja
- potkuhousuja
- pyjama
- sukkia
- neuletakki / huppari
- ohut puuvillamyssy sisätiloihin
- (korvat peittävä villamyssy ulos
- toppahaalari
- rukkaset ja töppöset)

Meillä koon 50 vaatteetkin oli liian suuria alkuun. Äkkiähän vauvat kasvaa, mutta olisi kiva jos olisi ollut edes yksi koon 44 vaatekerta kotiutumista varten. Ainakin Lindex ja Kappahl myy myös koon 44 vaatteita. Äitiyspakkauksessa tulee kyllä pieniäkin vaatteita, mutta niiden mitoitus oli mielestäni suurehko, eikä koko 50 kyllä ollut lähimaillakaan sopiva meidän bebelle.

Ja ainiin, osta kietaisubodyja, ne on helpompi pukea ja riisua. Meillä oli kotiutumista varten body, housut, sukat, myssy, käsineet ja haalari. Pue vauvalle aina yksi vaatekerros enemmän mitä itselle pukisit.



    Vauvan syntymän jälkeen:


    D-vitamiinitipat 
    tutteja
    rintapumppu
    sitteri
    leikkimatto
    kantoreppu / kantoliina

    D-vitamiinitipat voit ostaa aiemminkin, mutta ei haittaa jos hankit nämä vasta synnytyksen jälkeen, sillä tippoja annetaan vasta kahdesta viikosta eteenpäin.

    Rintapumpun tarve kannattaa katsoa vasta synnytyksen jälkeen, kun tietää miten imetys lähtee sujumaan. Vielä sairaalassa ajattelin, että onneksi ei hankittu mitään pumppuja, mutta kotiutuessa maidontuotanto oli sitä luokkaa, ettei kaalinlehdet tai mitkään kepulikonstit enää auttaneet. Oli kätevää, kun maitoa pystyi pumppaamaan etukäteen tuttipulloon ja varastoon, näin isäkin pystyi osallistumaan syöttämiseen. Ensimmäinen kauppa jossa käytiin synnytyksen jälkeen ei ollut siis ruokakauppa, vaan verkkokauppa.com, josta lähti mukaan samantien Philips Aventin sähkökäyttöinen rintapumppu. Ah mikä taivaanlahja! Samalla ostettiin muutama Aventin tuttipullo. Ainoa miinus tuossa Philipsin rintapumpussa on hinta. Huomasin että nyt esim. Lekmerillä on alennuksessa Carenan sähkökäyttöinen rintapumppu 50 eurolla. Suosittelen erittäin lämpimästi sähkökäyttöistä pumppua, sillä kannattaa ottaa ilo irti kaikesta mikä säästää aikaa ja helpottaa vauva-arkea! Tuttipullon ja tuttien käyttö ei häirinnyt meillä imetystä ollenkaan, vauva ei ollut turhan kranttu siitä mitä suuhunsa sai. Tutit otettiin käyttöön vasta joskus 3-4 viikon iässä muistaakseni.

    Sitteri me ostettiin käytettynä, koska ei tiedetty tykkääkö vauva siitä ja kuinka kauan loppujen lopuksi sitä edes käytetään. Sitteri osoittautui hyväksi hankinnaksi, kun sai välillä kädet vapaaksi ja vauva sai oleskella hieman pystymmässä asennossa. Lilja aika usein myös nukahti sitteriin. Vielä viime viikoille asti sitteri on ollut kovassa käytössä, mutta sen jälkeen kun Lilja oppi liikkumaan enemmän, on sitteri toiminut lähinnä paikkana, johon olen laskenut puhtaat viikatut pyykit.

    Leikkimaton Lilja sai lahjaksi mun veljeltä, ja tämä oli kans ihan huippu! Leikkimaton lelukaaressa roikkui mm. peili, josta Lilja tuijotti ihmeissään omaa kuvajaistaan ja jutteli tälle kovasti. Luuli vissiin, että hänelle juttelee siellä toinen vauva. Leikkimatto jäi sitterin kanssa samoihin aikoihin pois käytöstä. Jos Liljan laskee leikkimatolle, ei mene kuin nanosekunti ja vauva on hävinnyt näköpiiristä kuin tuhka tuuleen (= peruuttanut kaapin alle tms.)

    Saatiin kantoliina lainaan mun yhdeltä kaverilta, mutta se ei ollut meidän juttu. Hankittiin meille Baby Björnin kantoreppu, jossa vauvan saa vain etupuolelle, joko vauvan nenä rintaan tai menosuuntaan päin. Tämä oli kanssa jossain kohtaa ihan tarpeellinen, mutta loppujen lopuksi tän käyttöaika oli aika lyhyt. Nyt en voisi kuvitellakaan, että Lilja viihtyisi hetkeäkään kantorepussa!





    Mikä koettiin turhaksi


    Pinnasänky oli alkuun turha, kun nukuttiin perhepedissä. Tätä tarvittiin meillä vasta kun Lilja oli 2,5 kk. Jos et ole hankkinut vielä pinnasänkyä, ei hätää, sen ehtii myöhemminkin. 

    En ole oppinut käyttämään kosteuspyyhkeitä. Jos lähdetään jonnekin, otetaan aina mukaan omat pikkupyyhkeet ja käytetään niitä. Ehkä kosteuspyyhkeet tulevat tarpeeseen myöhemmin, kun Lilja sotkee naamansa ja mun paidan ja kaiken mahdollisen mm. luumusoseella..?

    Kantoreppu oli meillä myös vähän turha. Oli ihan kätevää kun sai kädet vapaaksi kotona, mutta Lilja toisaalta nukkui niin paljon, että päiväunienkin aikana sai jo ihan tarpeeksi aikaa tehdä asioita. Lisäksi ulkona oli kovat pakkaset, ja toppavauvan änkeminen kantoreppuun oli välillä aika työlästä. Ehkä kantoreppu toimisi kesävauvan kanssa paremmin?

    Itkuhälytintä ei olla edes ostettu, koska asutaan yhdessä kerroksessa, ja jos olen takapihalla kun Lilja nukkuu päikkäreitä, kuulen itkun ikkunasta takapihalle.

    ***

    Huhheijaa! Kylläpä siinä olikin pitkä lista, kiitos jos jaksoit lukea tänne asti. Pahoittelut muuten jos tuli hieman vaaleanpunasävyinen postaus, ihan ajatuksissani valitsin aika tyttömäisiä värejä kollaaseihin. En ole normaalisti mikään vaaleanpunaisen suurkuluttaja, enkä ole vieläkään, mutta myönnän että olen kyllä lämmennyt kaikelle hempeälle äitiyden myötä :D 

    Postausta tehdessä tuli itselle jopa vähän haikea mieli kun muistelin niitä hetkiä kun hankittiin yhdessä tulevalle pienokaiselle kaikkea, mietittiin sängyn ja hoitoalustan paikkaa, minne pienet vauvanvaatteet viikataan ja ihan vain sitä, että milloin se meidän vauva syntyy ja mitenköhän kaikki tulee menemään. Sanon vain sen, että vauvan hyvinvointi ei ole kiinni siitä, miten paljon / hienoja vaatteita tai tarvikkeita hänellä on. Vauva on tyytyväinen kun hänellä on puhtaat vaipat ja vaatteet, kun hänen itkuun vastataan ja hänestä huolehditaan, ja kun hän saa olla vanhempiensa lähellä. 

    Onko siellä odottavia äitejä ja tulevia vanhempia? :) Entä muut äidit ja isät, oliko teillä joku vauvantarvike ihan ykkönen? Entä mikä jäi täysin käyttämättä? Saa myös jakaa tunnelmia vauvan odotuksesta, mitä ajatuksia teillä silloin pyöri päässä?

    Ps. Suosittelen muuten ottamaan äitiyspakkauksen rahan sijaan, äitiyspakkauksesta saa vaikka mitä! Uusimman äitiyspakkauksen sisällön näet täältä.

    Meidän juhannus

    Voi vitsit miten rento ja kiva perhejuhannus meillä on ollut. Ollaan eletty nyt sitä kuuluisaa hidasta elämää ja vaan oltu. Päivät sulautuvat toisiinsa, täällä aika kuluu jotenkin eri tavalla. Tänne tullessa myös aina väsyttää ihan tuhottomasti ekat pari päivää, ja vaikka päivän aikana tulee nukuttua useammatkin päikkärit, silti illalla sitä kaatuu ihan rättiväsyneenä sänkyyn. Kelloa ei tule katsottua juuri ollenkaan, ajankulun huomaa vain auringonlaskusta ja -noususta, tosin näin keskikesällä ei oikein siitäkään. 

    Itse juhannusohjelmaan on kuulunut kukkaseppeleen tekoa, pitkä kävelylenkki metsässä ja peltomaisemissa, paljon ruokaa ja tietenkin perinteinen koivuvihdan tuoksuinen juhannussauna.  Juhannuspäivänä pyörähdettiin Turussa kuikuilemassa meidän tulevaa hääkirkkoa. Liljan ryömiminen, syöminen, jokeltelu ja leikkiminen – oikeastaan kaikki mitä Lilja tekee, on ollut myös yksi ohjelmanumero. Erityisen taianomaisia ovat olleet ne hetket, kun Lilja ja hänen isoisoisoäitinsä ovat jutelleet ja leikkineet yhdessä. Isoisoäitini täyttää tänä vuonna 100 vuotta, Lilja vuoden. Lilja 7 kk ja Irja 99v. Mitä kaikkea Liljalla on vielä edessä, miten paljon isoisoäitini onkaan kokenut.

    juhannusmekko

    Tultiin tänne Turun seudulle torstai-iltana, ja vasta huomenna aamupäivästä lähdetään pois. Mies lähti jo tänään kotiin töiden takia, mutta me jäätiin Liljan kanssa vielä maaseudun rauhaan. Huomenna matka jatkuu Helsinkiin papan luokse, ja vasta torstaina takaisin kotiin. Me eletään nyt oikein reissuelämää!

    Tiistaina olisi tiedossa Korkeasaaripäivä Liljan kummi(tus)tädin kanssa. Ihmetellään yhdessä eläimiä, syödään eväitä ja toivottavasti saadaan nauttia hieman kesäisemmistä ilmoista. Pakkasin tottuneesti mukaan villapaidan ja pitkän takin, eikä yhtään yllättänytkään että juhannusaattona ripotteli vettä ja tuuli puhalsi yhtä ankarasti kuin keskellä lokakuuta. Ilmassa oli lähes syksyinen tuntu. Keskiviikkona Lilja jää papalle hoitoon kun mä aion kerrankin harjata hiukset, laittaa vähän huulipunaa ja lähteä viettämään iltaa ulos. Ollaan menossa Tavastialle SMG:n keikalle yhden mun kaverin kanssa, enkä malta odottaa! Vähän tosin jännittää, miten Lilja suhtautuu tähän äidin katalaan katoamistemppuun. Onneksi olen metromatkan päässä, ja hätätilassa lähden vaikka kesken keikan takaisin kotiin, lohduttamaan pientä vauvaani.

    Miten siellä juhannuksen vietto sujui? Kivaa viikon aloitusta! 

    Meillä ryömitään

    Tänään meillä oli neuvolalääkäri. Kaikki oli kuten pitääkin, mutta varsinainen jymy-yllätys oli kun Lilja laitettiin lattialle ja katsottiin miten hän liikkuu. Vanhempiensa yllätykseksi Lilja otti ja lähti päättäväisesti ryömimään eteenpäin saadakseen hyppysiinsä lelun, jonka neuvolatäti asetti houkuttimeksi metrin päähän. Tähän mennessä meillä on ollut vain yksi menosuunta: visusti taaksepäin. 

    Oli varmaan hauskan näköistä, kun kotiin tullessa äiti heittäytyi lattialle ja alkoi ryömiä ympäriinsä. Lilja katseli syöttötuolistaan kummeksuen. Höpötin itsekseni että "äiti vaan täällä tarkastaa mihin kaikkeen sä yletyt ja minkä kaiken laitat suuhun..." Täytyy ihan tosissaan alkaa harrastaa jonkin sortin baby proofingia, koska nyt on kekattu pistorasiat, johdot ja kaapit (astiakaappi on erityisen kiva, siellä kutsuvasti helisee Mariskoolit, Ultima Thulet ja Aalto-maljakot.) 


     

    Äiti se on kuule nyt sellattis juttu et mä osaan ryömiä. Ootappa vaan mitä kaikkea keksin.
    OOTD: tasaraita-body / Marimekko

    Me lähdetään juhannuksen viettoon Turun seudulle sukulaisia ja perhettä tapaamaan, lähdetään ajamaan heti kun mies vaan pääsee töistä. Pitkä ajomatka edessä, mutta ei mua haittaa. Voidaan pysähdellä ihan niin monesti kuin Lilja haluaa, juoda monta kuppia pohjaan palanutta huoltoasemakahvia, katsella maisemia ja kuunnella musiikkia, meillä ei ole mikään kiire. Valoakin riittää pitkälle yöhön, onhan tässä vuoden pisin päivä meneillään. 

    Juhannuksena aion olla luonnossa, kulkea koko juhannuksen mun valkoisessa kesämekossa, tehdä hiuksiin letin, käydä metsässä kävelyllä, syödä kesäruokaa, tehdä kukkaseppeleen, pujottaa metsämansikoita heinänkorteen (ja syödä ne heti), prepata siskon kanssa ruotsia (eli aloittaa hur är det ja jättää ruotsi siihen) ja saunoa miehen kanssa kahdestaan, kun kerran on liuta käsipareja katsomassa Liljan perään. Ehkä juon myös lasin viiniä ja vaan nautin.

    Mitäs juhannussuunnitelmia teillä on? Ihanaa keskikesän juhlaa kaikille!

    Raskaus kuvina - toinen kolmannes

    Usein sanotaan, että raskauden toinen kolmannes on paras osa raskaudesta – ja allekirjoitan tämän täysin! Tosiaan, mulla raskauspahoinvointi kesti vain kolmisen viikkoa, ja se päättyi viikkojen 10-11 vaiheilla. Toisen kolmanneksen alussa vauvamaha alkoi vähän näkyä jo, mutta se ei ollut kuitenkaan vielä niin iso että olisi haitannut menoa. Olo oli energinen ja aikaansaava, melkein kuin ei raskaana olisi ollutkaan. Mielikin oli jo ehkä kerennyt vähän tottua ajatukseen tulevasta elämänmuutoksesta. Toisella kolmanneksella keskenmenon riski myös pienenee, ja uskalsin oikeasti alkaa jo nauttia raskaudesta. Näitä kuvia katsellessa tulee kyllä ihan tosissaan ikävä tota vauvamahaa<3 Raskaana olo oli kyllä yksi tähänastisen elämäni hienoimmista kokemuksista.




    Rv 13-16




    Huhtikuun lopussa, raskausviikolla 14 oli ensimmäinen ultra. Jännitettiin sitä kovasti, ja mielessä pyöri jatkuvasti ennen ultraa että onhan kaikki hyvin. Mutta ei ollut hätää, kaikki oli paremmin kuin hyvin. Ultra oli aikaisin aamulla, ja vauva oli vielä ihan umpiunessa. Poloista piti oikein herätellä että saisi katsottua kaiken tarvittavan. Vähän hän siellä vilkutteli ja kävi sitten takaisin nukkumaan, voih.<3 Ultran jälkeen mentiin meidän lähikahvilaan aamupalalle, ja muistan miten helpottuneita ja iloisia me oltiin.



    Rv 17-20



    Istuessa maha jo vähän pömpötti, mutta edelleenkään ei ulkopuolisen silmään ihan hirveästi erottunut mitään :D



    Raskausviikolla 20 alkoi kesäloma. Kesäloman alkajaisiksi kävin tekemässä pääsykokeen, joka meni kerrankin ihan nappiin. Seuraavana päivänä käytiin Linnanmäellä "hurjastelemassa", eli kummitusjunassa ja maailmanpyörässä. Mutta aurinko paistoi, syötiin jätskiä ja väisteltiin lokkeja! Nyt alkaa jo näkyäkin jotain kun vertaa rv 17 kuvaan. Näihin aikoihin tunsin myös ensimmäiset liikkeet, voi että.

    Rv 21-27



    Kesäloma jatkui isovanhempien mökillä Turun seudulla, ja vietettiin kiva kesäpäivä ihanassa Turussa. Käveltiin vanhalla kotikadulla, käytiin Turun linnassa, syötiin Niskan peltileivät ja nähtiin pitkästä aikaa yhtä mun rakasta ystävää. Vasta turvallisesti raskauden puolivälin jälkeen, viikolla 21, julkistettiin vauvauutiset. Haluttiin pitää salaisuus mahdollisimman pitkään vain lähipiirin tiedossa, ja tuntui oikealta ratkaisulta kertoa vasta myöhemmin kaikille muillekin. Uutisten jälkeen puhelin kilisikin taukoamatta ja täyttyi viesteistä ja onnentoivotuksista. 


    Vauva mahtui mun perinteiseen juhannusmekkoonkin! Juhannusaattona oltiin kavereiden luona grillaamassa, ja muistan että alkuillasta muhun iski niin kokonaisvaltainen väsymys, että oli vain pakko mennä käymään "vessassa" sisällä, eli siis totta puhuakseni makoilin hetken sohvalla ja silittelin koiraa :D Raskaana se väsymys on ihan erilaista mitä koskaan ennen on kokenut, sitä voi vaikka nukahtaa ruokapöytään tai istualleen sohvalle. Hyvä ettei nukahda kesken lauseen! Kävelin paljon raskausaikana, ja jaksoin kävellä työmatkatkin jonnekin viimeisen kolmanneksen alkuun asti, sen lisäksi että tein seisomatyötä. Vapaa-ajalla kävin vielä Seurasaaressakin kävelyllä, huh! Näin jäkikäteen en itsekään tajua miten jaksoin. Kai sitä oli vaan hyvä peruskunto että sillä jaksoi pitkälle. Toisaalta huomasin myös, että säännöllinen liikunta piti mielen ja olon virkeänä.


    Näillä viikoilla ei töissäkään enää asiakkaat kyselleet varovaisesti "Oletko raskaana?", asiasta ei ollut enää epäilystäkään. Tuskailin äitiysvaatteiden kanssa ja metsästin kivaa mekkoa tuleviin kesähäihin. Sovittelin muutamaa kivaa H&M:n äitiysosastolta, ja päädyin tuohon oikeanpuolimmaiseen. Raskausviikolla 25 oli myös sokerirasitustesti, jota pelkäsin aivan turhaan. Tekstailin siskon kanssa ja katselin puhelimella Netflixiä ja odotin koska se huono olo tulee. Kävelin Tullinpuomin labrasta kotiin kaupan kautta ja kotona tein itselleni hyvät aamupalat. Ja puhtaat paperit tuli, ei raskausdiabetestä!


    Heinäkuun lopussa alkoi maha jo välillä vähän painaa. Toinen kolmannes läheni loppuaan, ja aloin hiljentämään tahtia. Töissä en enää todellakaan nostellut mitään pyyhettä painavampaa, pidin ylimääräisiä taukoja ja jopa istuinkin myymälässä välillä. Vauva ilmoitteli ajoittain harjoitussupistuksilla että äiti nyt mennään liian kovaa. Näihin aikoihin mua vaivasi välillä myös polttava närästys, joka meni ohi sillä että pääsin lepäämään. Taisi siis kroppa ja vauva kaivata enemmän lepoa, ja sitä se myös sai. Olen aina ollut kova tekemään ja menemään, mutta nyt ihan tosissani kuuntelin kroppaani ja pistin vaihdetta pienemmälle. Rv 27 ja vielä varpaita näkyvissä!

    Täältä voit lukea raskauden ensimmäisestä kolmanneksesta. Vielä olisi viimeinen kolmannes jäljellä, jolloin jäin äitiyslomalle, käytiin perhevalmennuksen toisessa osassa ja tuleva synnytys alkoi yhä enemmän pyöriä mielessä (ja vähän jännittääkin). Palataan siihen myöhemmin! 





    Mitä sanoisin 10 vuotta nuoremmalle itselleni

    Täytän tänään 28 vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut vaikka mitä, mutta en voisi olla onnellisempi ja tyytyväisempi siihen missä olen juuri nyt ja mitä mulla on. Mulle ei pahemmin mitään ikäkriisejä ole tullut, muistaakseni jonkinlaisen kehitin kun täytin 26. Varmaan koska se oli jo niin "lähellä" kolmeakymmentä (:D) Nyt kuitenkin tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä onnellisempi olen. Tunnen itseni paremmin, tiedän (ainakin suunnilleen) mitä haluan, mulla on ihana perhe ja monta kullanarvoista ystävää, olen löytänyt elämäni rakkauden ja meillä on meidän maailman rakkain tytär. Mitä sitä muuta voisi toivoa?


    Mekko: Marimekko (peritty anopilta)
     

    Mukaan mahtuu myös näitä ei niin hyviä otoksia, hih.


    Mitä olen oppinut tähän mennessä


    Kaivoin kirjoituspöydän laatikosta tätä juhlallista hetkeä varten mun pienen vihon, johon olen vuosien varrella kirjoitellut omia elämänviisauksiani ylös, kuten:

    - Älä osta esipaistettuja patonkeja, osta tuoreita (ja syö ne tuoreena.)

    - Kun torilta saa kotimaisia marjoja, osta!

    - Ne supersalmiakit on aina liian väkeviä. Jätä kauppaan.

    - Matkailuun, kirjoihin ja kukkiin käytetyt rahat ei ole koskaan tuhlausta.

    - Älä osta vaatetta joka ei istu jo kaupassa.

    - Jos tuntuu siltä että pitää hidastaa tahtia, hidasta tahtia.

    - Älä ota vastaan mitä et ole ansainnut.

    - Kun stressaa, lähde luontoon.

    - Vain kesyt linnut kaipaavat, villit lentävät.

    Näiden tärkeiden huomioiden lisäksi olen oppinut, että itseä pitää kunnioittaa, ja itselle pitää osata asettaa rajat, joiden yli muut eivät saa mennä. Ja jos menevät, sitä ei tarvitse sietää. Opin tämän kantapään kautta, mutta se on onneksi mennyttä. Muita hyviä elämänohjeita on: maksa laskut ajoissa ja hoida aina vakuutukset kuntoon, kunnioita vanhempia ihmisiä, laita pyykit aina heti kuivumaan äläkä jätä niitä märkinä pesukoneeseen, kuuntele mitä läheiset ihmiset sinulle sanovat (äläkä oleta tietäväsi kaikkea itsestäsi ja muista), ole itsellesi ja muille armollinen, pyydä anteeksi, osaa sanoa ei, luota itseesi. Yksin asuminen ja oleminen, edes jossain kohtaa elämää, tekee myös tosi hyvää. Seuraavaa ohjetta toitotetaan joka paikassa, mutta jostain syystä en nuorempana epävarmana naisenalkuna millään sisäistänyt tätä: Tässä maailmassa ei ole toista samanlaista, ja vain sinä voit olla paras versio itsestäsi.


    Mitä sanoisin 10 vuotta nuoremmalle itselleni


    Sanoisin, että järjestä itsellesi lomaa edes viikon verran, ja keskity vain ideoimaan mitä sinä haluaisit. Koko lukioajan tein opiskelun ohella töitä kesät talvet, ja kun lukio loppui, tuntui että olin aivan ulalla siitä mitä haluaisin tehdä. "Kaikki" muut hakivat korkeakouluihin, ja itsekin hain muodon vuoksi, vain että voisin sanoa hakeneeni jonnekin. 

    Seuraa paljastus: pelkäsin edes ajatella hakevani oikikseen! Hävettää myöntää, mutta ajattelin että en mä voi hakea, että olen liian tyhmä. Ensin meni hetki (useampi vuosi) että uskalsin sanoa ääneen mitä halusin, sitten meni toinen hetki että löin päätäni seinään ja tuhlasin muutaman kevään hakemiseen, kunnes vihdoin viime vuonna (onneksi hyvissä ajoin ennen yhteishakua) tajusin, että en mä halua tätä.

    Olen välillä joissain asioissa liiankin määrätietoinen, koska ajattelen, ettei saa luovuttaa. Mutta mitä järkeä tehdä hampaat irvessä hirveästi töitä jonkin asian eteen, jota ei edes halua, mutta on vain päättänyt tehdä niin? En haaveillut lakimiehen tai tuomarin urasta, enkä siten siis oikein itsekään enää muista miksi halusin oikikseen. Luojan kiitos ymmärsin, että voin hakea muuallekin. Ja sinne muualle pääsin, heti ensi yrittämällä, mikä kertoo ehkä jotakin. Tätä samaa aika jääräpäistä ideologiaa harrastin myös ihmissuhteissa, ja sanoisinkin nuoremmalle itselleni, ettei ole mikään häpeä jos parisuhde kestää vaikka kaksi päivää. Myöskään sellaisissa kaverisuhteissa, jotka ottaa enemmän kuin antaa, ei tarvitse väkisin roikkua.

    Joka tapauksessa, sanoisin itselleni, että tee asioita siksi, että haluat tehdä niin, eikä siksi, olet joskus vuosia sitten päättänyt tehdä niin. Tee sitä mikä tuntuu hyvältä, äläkä jää jahkailemaan. Jos vaisto sanoo ei mutta "järki" väittää vastaan, kuuntele vaistoa. Ole rohkea. Sanoisin itselleni myös, että vaikka kuinka muut kyseenalaistaisivat päätöksiäsi, ole ihan rauhallisin mielin ja tee niin kuin haluat. Tee asioita omaksi iloksi. Älä anna muiden latistaa sun innostusta, vaan innostu! Älä välitä mitä muut ajattelevat, äläkä yritä miellyttää muita. Ainoa ihminen, jota sun tässä elämässä pitää miellyttää, on sinä itse.


    Mitä odotan tulevalta


    Tällä hetkellä odotan eniten sitä, että muuton jälkeen me saadaan nauttia ihan vain tavallisesta perhearjesta, hengähtää ja keskittyä enemmän meidän elämään ja suunnitelmiin. Jännityksellä myös odotan, millaista yliopistossa opiskelu on ja tuntuuko se omalta, miten Liljan päiväkodin aloitus sujuu ja miten uusi arki lähtee rullaamaan. Odotan myös meidän tulevia häitä ja kaikkea niihin liittyvää.

    Lisäksi haaveilen omasta kodista, jossa olisi tarpeeksi huoneita, ruutuikkunat, valkoinen paneelikatto ja tapetoidut seinät, jonka pihalla olisi vanhoja käppyräisiä omenapuita ja syreenipensaita, jonne voisi oikeasti jäädä ja josta ei olisi kiire pois. Viime vuosien jatkuva muuttaminen alkaa tuntua, ja haaveilen pysyvyydestä. Tai me molemmat haaveillaan. 

    Ja mikä tärkeintä, en aio stressata, asiat kyllä lutviutuvat – siihen uskallan näiden 28 vuoden jälkeen luottaa. 

    Ps. Kiitos ihana A-mies, kun jaksat hätistellä paarmoja ja muita ötököitä, tarpoa keskellä peltoa naisesi perässä ja kestää monet kameran uudeelleensäätämishetket, ihan vain jotta saan kivoja kuvia synttäreiden kunniaksi, pus.